AY-LIIKE MUKAAN PERUSTULORINTAMAAN - Li Anderssonin haastattelu Kansanuutisten Verkkolehdessä 25.7.2112

Li Anderssonin hyvät perustelut perustulon välttämättömyydestä saivat minut pohtimaan poliitikkojen hellimää väitettä, että talouskasvu vähentää työttömyyttä. Onkohan heiltä lipsahtanut unohtumaan aika, esim. 70- ja 80-luku, jolloin Suomen ollessa taloudellisesti huomattavasti vähemmän vauras meillä vallitsi lähes täystyöllisyys? Tänään valtiomme on superrikas, mutta siitä huolimatta työttömyyden annetaan jatkua vuodesta toiseen huippukorkeana. Tälla huimalla talouskasvulla työttömyys olisi niin haluttaessa ollut helppo poistaa kokonaan jo aikoja sitten – siis sillä edellytyksellä, että poliitikot olisivat tehneet niin kuin opettavat. Mihin nämä parin vuosikymmenen aikana kertyneet rahat ja rikkaudet menevät – muuhun kuin työttömyyden poistamiseen? Oikea vastaus lienee: erittäin kalliin suurtyöttömyyden ja sen aiheuttamien vakavien yhteiskunnallisten ongelmien sekä niiden ”hoitamiseksi” tarkoitetun, aikaamme täysin sopimattoman sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseen. Ei syiden poistoon, vaan oireiden hoitoon!

Kun työttömyyden "hoitoon" sidottua kansantalouden mittavaa varallisuusmassaa ei käytetä yhteiskunnan henkisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kehittämiseen eli ihmisarvoisen toimeentulon ja elämän ylläpitämiseen ja turvaamiseen, edellä esittämästäni voi vetää tietyn johtopäätöksen. Sen antaa suuri humanistimme, filosofi G.H. Wright, joka on todennut, että taloudella ja työttömyydellä ei ole kausaliteettia. Hänen mukaansa ”talous syntyy yhteiskunnan kokonaisuudesta ja se kattaa koko elämänpiirin: työttömyys ei ole taloudellinen, vaan sosiaalinen ongelma”. Tämä arvokas näkökulma on syytä pitää mielessä erityisesti perustulon rahoitusta pohdittaessa.

Perustulon oikeiden premissien auettua ay-liikkeelle ja poliittisille päättäjillemme – niin, olen Lin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että perustulon toteutuminen on vain ajan kysymys. ”Ne hyvät asiat, joita ennen pidettiin erikoisina ja mahdottomina toteuttaa, hyväksytään tänään itsestään selvinä.” (Bertrand Russell)

TORIPARKKI OY:N PJ. HEIKKI VAISTEEN KIRJOITUKSESTA HESARISSA 30.6.

Vaiste kirjoittaa, että torikauppiaat ovat huolissaan torikaupan jatkumisesta rakennusaikana. Mitään muita torikauppiaiden huolenaiheita Vaiste ei tuo esiin. Hän jättää tarkoitushakuisesti mainitsematta heidän ja kaupunkilaisten yhteisen huolen mm. torin ympärillä olevien paksujen savikerrosten vöyrymis-  ja paalutusten lahoamisvaarasta, jota tulevia tilanteita vastaamattomat tutkimukset tai ennustukset eivät onnistu poistamaan. Vaiste ei siis ole – hanketta kannattavien päättäjien tavoin – lainkaan kiinnostunut kuuntelemaan torikauppiaita eikä niitä kaupunkilaisia, jotka ylivoimaisena enemmistönä vastustavat toriparkkia. Hänen ei tarvitse, koska hän luottaa edustamansa yhtiön tilaamaan ”tutkimukseen”, jolla selvitettiin toria liki olevien yritysten ja niiden työntekijöiden myönteinen suhtautuminen toriparkkia kohtaan.

Kaupunkilaisten mielipiteen laajasti kuulematta jättämisen ymmärtää, koska he muussa tapauksessa antaisivat tylyn tuomion toriparkille. Näin siitä yksinkertaisesta syystä, että hanketta vastustavat eivät ole vieläkään saaneet kauan odottamaansa vastausta ydinkysymykseen, joka liittyy Toriparkki Oy:n poliittisten partnereiden kaavoitustoimintaan. Sen seurauksena liikenne- ja asiakasvirrat on tehokkaasti ohjattu – ja ohjataan edelleen – kaupungin laitamille kaavoitettuihin ja rakennettuihin super-, hyper- ja megamarketteihin. Sieltä löytyy hehtaaritolokulla parkkitilaa niin maan alla kuin maan päällä – ja raikasta ilmaa riittää kaiken ikäisille.

Olisi varsin kohtuullinen vaatimus, jos Vaiste tai joku päättäjistä kertoisi kaupunkilaisille, miten he kääntävät nämä vuolaat virrat takaisin kaupungin keskustaan. Takaisin niitä tuskin tuovat Vaisteen itsevarmuutta huokuvat sanat Rakentaja-lehdessä 2.4.2012 julkaistussa haastattelussa, jossa hän toteaa, että ”toriparkki on ehdoton edellytys sille, että Turun keskusta pysyy elinvoimaisena". Lukijalle jäi nimittäin epäselväksi, tarkoittiko hän sitä elinvoimaisuuden tasoa, joka keskustassa vallitsi ennen asiakasvirtojen vyörymistä em. ostosparatiiseihin vai virtojen nykyistä tasoa.

Vastausta odotellessa eräs em. kaavoituspolitiikan ja toriparkin vankka demarikannattaja kaupunginvaltuustossa kertoi minulle lähettämässään e-mailissä, että hän joutuu vastentahtoisesti lähes päivittäin käymään kaupunkilaitamien megamarketeissa ostoksilla. Mutta lapsensa mukana ollessa hän ajaa aina mielellään marketeissa asioimisestaan luopumattomien tuhansien muiden autoilijoiden tavoin ruuhkauttamaansa keskustan katua ja ramppia pitkin maanalaiseen autoiluhalliin, joka ei täyty liikkumatilan, raikkaan ilman, pakokaasujen, melun ja tärinän puutteesta.

Toriparkin sitominen torin uudistukseen ei ole oikea premissi ydinkeskustan tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen. Se ei yksinkertaisesti ole Turun kaupungin ja sen asukkaiden kokonaisedun mukaista siihen liittyvien huomattavien riskien ja veronmaksajille tulleiden ja tulevien kohtuuttomien kustannusten vuoksi. Oikea lähtökohta ja ratkaisu on torin ja sen vierialueen pitkäntähtäimen kehittäminen torikaupan toimintaedellytysten parantamisen ja torimiljöön arkkitehtoonisen, maisemallisen, kulttuuristen ohjelmasisältöjen sekä saasteettoman ja meluttoman liikenteen suunnittelun funktiona. Tasokkaan suunnittelukilpailun kautta saadaan niin meitä turkulaisia kuin meidän koti- ja ulkomaisia vieraitamme (matkailijoita!) houkuttava ja koukuttava viihtyisä, kulttuurisia elämyselementtejä tarjoava, ympäri vuoden avoinna oleva torikeidas. Mahdollisesti henkilöautoillaan keskustaan pyrkiville on tarjolla runsaasti tyhjää tilaa useissa eri parkkihalleissa aivan lähituntumassa. 

P.S. Aleksi Laineen erinomainen artikkeli aiheesta tämän linkin takana: http://aleksilaine.blogspot.fi/2012/06/toriparkki-kuuluu-menneisyyteen.html