SEDVANLIG SYSSELSÄTTNINGSPOLITIK I FAROZONEN

(Julkaistu Hufvudstadsbladet-lehdessä 22.7.2013)

Nils Torvalds skriver (Hbl 2.7.) om hur man borde bemöta de stora sam- hälleliga utmaningarna. Hans lösning på dem angår främst frågan om hur den enorma arbetslösheten borde avskaffas och om basinkomsten skulle spela någon roll i den kontexten. Jag är enig med honom om att ”det samhälleliga värdeskapandet sker genom arbete”. Jag tror att det allra viktigaste är hur arbetets värdeskapande realiseras och speciellt hur de mänskliga rättig-heterna enligt grundlagen verkställs.

 

”Därför behöver vi en industri- och sysselsättningspolitik (…) som ska åter- skapa arbetets roll som en grundpelare för själv- och högaktning”, säger Torvalds. Det blev oklart vad den politikens väsen är. Knappast syftar han på den rådande politiken och dess iver att fortfarande hålla 200 000 – 300 000 människor som arbetslösa och bibehålla den därpå följande storfattigdomen. Nästan en miljon fattiga hoppas på att befrias från sitt sociala stigma och återfå sin själv- och högaktning.

 

En dylik politik är knappast den rätta vägen för att garantera välmående för alla som bor i ett nordiskt välfärdssamhälle. Inte heller behöver man den för att ”återskapa arbetets roll (…) för själv- och högaktning”. Ty det instrumentet är redan i bruk – för dem som har lyckats bevara sitt anställningsförhållande! Nu behövs det en helt ny samhällsordning vars främsta mål är att återskapa en människovärdig status för dem som nu står utanför vår välfärds delaktighet och medbestämmande.

 

Den reformen kallas för basinkomst. En viss summa (en modell skulle ersätta basutkomststöden) tilldelas vederlagsfritt alla vuxna vilket innebär att en stor del av befolkningen inte längre behöver bli kontrollerad, stressad och föröd-mjukad genom det förnedrande socialskyddssystemet. Med basinkomsten ska socialbyråernas uppgift rationaliseras så att de hädanefter koncentrerar sig på att endast sköta om dem som verkligen behöver socialhjälp.

 

Socialskyddssystemets upplösning ger chansen för basinkomsten att ta hand om arbetsdugliga och andra på sina säregna sätt kreativa människor obero- ende av vilket slags värdeskapande jobb, verksamhet eller aktivitet de sysslar med. Det handlar speciellt om de hundratusentals arbetslösa vilkas erfaren- heter och kunnande inte åtnjuter den själv- och högaktning som de har för- tjänat.

 

I kölvattnet av socialskyddets justering förnyas vår arbetskraftsförvaltning vars lokala resurser samordnas med ansvarskommunen, dess företagsliv och andra vederbörande. Det uppstår en ny värdeskapande mekanism som just på lokalnivån bäst kan ta hänsyn till både arbetssökandens och arbetsgivarens behov. Basinkomsten förstärker en sådan sporrande livssyn ytterligare då man inser inkomsten vara banbrytare till en ny samhällspolitik som uppskattar det moderna arbetets och aktiviteternas mångsidighet samt människans naturliga behov att njuta frukterna av sin kreativitet för sig själv och samhället

.

Dessutom är basinkomsten mycket inspirerande för våra 200 000 småföre-tagare som utgör grunden för landets ekonomi då de med inkomsten kan klara lågkonjunkturer, tillfälliga avbrott i inkomstflödet, konkurshot etc. Det bästa med basinkomsten är ändå att arbetets utbud och efterfrågan kan mötas mycket bättre än i nuläget. Uppsökande ungdomsarbete är en bra början. Men basinkomsten ska rädda inte bara våra ungdomar, utan även övriga, från att falla offer för ett förnedrande system när de drabbas av arbetslöshet. (mera om basinkomst: http://perustulo.org/)

 

RAHALLA SAA – TERVEYTTÄKIN

(Julkaistu Turun Sanomissa 9.7.2013)

Pentti Välimaa kertoo (TS 17.6.) julkisen terveydenhuoltomme yksityistämisen seurauksista. Yksityistäminen on hänen mukaansa saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että vain koulutetuilla ja varakkaimmilla ihmisillä on varaa hankkia kalliimpaa ja paremmaksi mainostettua palvelua yksityisiltä firmoilta. Heistä työsuhteisilla on lisäksi ilmainen työterveyshuolto. Vanhuksilla ja muilla vähävaraisilla ei ole varaa yksityisiin sairauskuluvakuutuksiin. Työmark-kinoiden käytettävissä olevilla työttömillä ei ole työterveydenhuoltoa, vaikka juuri he tarvitsisivat sitä pitääkseen yllä työkykyään. Vauraalla maallamme on kuitenkin varaa vuodesta toiseen reilusti yli 200 000 ihmisen suurtyöttömyy- den ja pian miljoona köyhää lähimmäistämme nöyryyttävän varattomuuden ylläpitämiseen.

Välimaa on oikeassa nimetessään em. vakavan yhteiskunnallisen oirehdinnan takana olevan patogeenin: ”poliittisen oikeiston Kokoomuksen johdolla”. Kyse on valtaeliitin omaksumasta uusliberalistisesta doktriinista, jonka tavoitteena on julkisten palvelujen yksityistäminen. Keskeistä tälle opille on, että julkinen terveydenhuolto kriisiytetään vähentämällä rajusti kuntarahoituksen valtion-osuuksia. Itse asiassa Katainen ja muut oikeistosenaattorit ovat valtion-ohjaukseksi verhotuilla toimillaan päättäneet kehittää valtakuntamme perin-pohjaisesti. Ollaan käynnistämässä kertarysäyksellä kuntauudistus, kunta-rakenneuudistus, kuntahallintouudistus, kuntajakouudistus, aluehallinto-uudistus, sosiaali- ja terveysuudistus jne. Kehitystä jouduttamaan on kehi- tetty terveyskeskusten palveluhenkilöstön kokopäiväiset työsuhteet osapäi-väisiksi, määräaikaisiksi, pätkittäisiksi, katkonaisiksi jne. Heidän työskentely-olosuhteensa on siis kehitetty kehityksen mukaisesti.

Julkisen perusterveydenhuollon rappeuttamisen perusteluihin kuuluvat luon- nollisesti tuulesta temmatut väitteet, joiden mukaan lääkärit hoitavat potilaansa laadukkaammin firmojen palveluksessa. Samalla kuitenkin ”unoh-detaan” mainita ne mittarit, jotka osoittaisivat väitteet oikeiksi. Samoin on jäänyt mainitsematta sekin, että kymmenet, kenties jo sadat miljoonat eurot sujahtavat sukkelasti palvelujen kilpailutuksen seurauksena monikansallisten suuryhtiöiden taskuun, pois hyödyttämästä yhteiskuntaamme. Näin varmiste- taan, että palvelujen kriisiyttämisellä menetetyt suuret rahat eivät palaudu terveyskeskusten lääkäripulan helpottamiseen, potilasjonojen lyhentämiseen, kasvavan eläköitymisen aiheuttaman lisääntyvän hoidon toteutukseen, vakavasti heikennettyjen työskentelyolosuhteiden korjaamiseen jne.

Surullista on se, että kansamme korkeat edustajat eivät näe metsää puilta eivätkä säätämiensä lakien seurauksia alamaisissaan: he ovat hurahtaneet ihmisten perusoikeuksia loukkaavan ja maamme demokraattista kehitystä uhkaavan uusliberalismin pauloihin. Syystä on vain luonnollista, että työttö- mien, vähävaraisten, vanhusten ja muiden syrjittyjen tarpeista ei välitetä eikä heistä huolehtimisen sallita tapahtuvan enää kunnan omien päättäjien ja osaavien työntekijöiden toimesta.

Kansamme perustuslaillisten oikeuksien vaarantuessa, omaan kuntaan ja sen kulttuuriin sitoutuneen identiteetin kadotessa sekä asioiden valmistelun ja päätöksenteon siirtyessä jonnekin kauas viimeisetkin mahdollisuudet viedään lähidemokratialta. Tokkopa siinä sitten auttaa edes se, että lainsäätäjät – tehtyään kansakuntamme kohtaloita koskevat lait ja päätökset – siirtyvät sujuvasti perustulakivaliokunnan huoneeseen päättämään, olisivatko heidän ratkaisunsa perustuslain mukaisia.

TURUN JA KUOPION TORIPARKKEJA EI VOI VERRATA

(Julkaistu Turkulainen-lehdessä 3.7.2013)

Turkulaisen pääkirjoituksessa ”Turun ydin kuntoon savolaisten opeilla” (12.6.2013) toimittaja Teemu Nurmi ei ota kantaa muutamiin tärkeisiin asioihin, jotka selkeästi erottavat Turun ja Kuopion toriparkit toisistaan. Kuopion parkki oli helppo rakentaa, koska se on rakennettu turvalliseen maaperään. Nurmi ei nosta esiin niitä suuria riskejä, joita Toriparkki Oy:n Turun torin maaperästä teettämät ”tutkimukset” sen turvallisuudesta eivät syystä ole osoittaneet.

Kuopiossa piti ”jotain tehdä, jotta keskustan vetovoima pärjää 10 km:n päähän valmistuneen Ikean ympärille tehdyn kauppakeskittymän kanssa”. Nurmi haluaa nirhaista Turun laidoille kaavoitettujen menestyvien markettien liikevaihtoa ohjaamalla sieltä suuri osa henkilöautoliikennettä keskustassa lisää melua, saasteita ja ruuhkia synnyttävään toriparkkiin. Ei kuitenkaan torin lähituntuman useisiin parkkihalleihin, jotka huonosti opastettuina ovat päivittäin melkein tyhjinä. Pääkirjoituksen mukaan nämä lähes mitään tuottamattomat hallit on jatkossakin syytä pitää hyödyttöminä.

Yhdyn Nurmen vaatimukseen siitä, että Turun kauppatori ja keskusta pitää rakentaa viihtyisämmäksi – ja nopeasti. Kaikki hidastelu sen osalta tuottaa niin taloudellisia kuin imagollisia menetyksiä kaupungillemme. Mutta minulle jäi epäselväksi se, mitä hän tarkoittaa sillä, että ”Kauppatori näyttää (…) autiomaalta, jossa lämminhenkinen terassi osoittautuu jatkossakin kangastukseksi, jos Turussa ei todellakaan aiota palastella keskustan kehittämisestä pienemmiksi osiksi”.

On selvää, että keskustan kovasti kaivatun uuden ilmeen osia ei toteuteta yhdellä kertaa. Mutta mitkä ovat nuo pääkirjoituksessa mainitut palastelun pienemmät osat? Kaupunginhallinnon ja Toriparkki Oy:n osakkaiden yhteistyön tuloksena ydinkeskustan ”kehittämiseksi” laaditusta toriparkkiasemakaavasta niitä ei löydy. Tokkopa kaupungin keskusvirastoston pöytälaatikostakaan, sillä sieltä ne olisivat kuntien tiedottamisvastuusta annetun lain mukaan tulleet julkisuuteen jo 30 vuotta sitten. Saman lain voimalla kaupunki tiedottaa kansalaisilleen aktiivisesti ratikkahankkeen eri valmisteluvaiheista!

Toriparkin vastustajat ovat väsymättä ja perustellusti tuoneet esille sen, että ydinkeskustan suunnittelun tulee lähteä kaupunkilaisten yhteisistä toiveista ja intresseistä. Kaupunginhallinnon tulee siis ydinkeskustan kehittämisen osalta harrastaa samaa kaupunkilaisten aktiivista kuulemista kuin heille varmaankin yhtä tärkeän ratikkahankkeen prosessoinnissa. Keskustan kehittämisen viitattu vaiheistaminen on tarkoituksenmukaista kokonaissuunnittelua, joka ottaa kaupunkilaisten mielipiteet riittävästi huomioon. Vain näistä premisseistä kulttuuri- ja elämysmatkailu, kestävä kehitys, kevyt- ja joukkoliikenne (myös ratikkaliikenne), arkkitehtuuri ja visualisointi (ydinkeskustan/torin ilme) jne. sekä torikaupan toimintaedellytysten parantaminen saavat ansaitsemansa paikan ja arvostuksen tulevaisuuteen tähtäävässä hyvässä kaupunkisuunnittelussa – ja keskustan kehittämissuunnitelmassa. Toriparkin rakentamiseen ehdollistettu asemakaava ja sen ei-julkiset ”johdannaispalastelut” ovat kaupunkilaisten tahdon ja kaupungin kokonaisedun vastaisia.