(Julkaistu Turkulainen-lehdessä 18.5.2013)
Weijo Lindroos kysyy Turun Sanomien jutussaan 12.5. ”Toriparkki – Turun hyväksi” toriparkkiin viitaten: ”Mikä merkillinen ideologia saa ihmiset vastustamaan hyvää hanketta?” Kirjoittaja paljastaa reilusti oman ideologiansa: sen, että Turun keskustaa pitää kehittää tarpeettoman uuden maanalaisen parkkihallin (monien lähihallien ollessa jatkuvasti lähes tyhjillään), saastuttavan ja meluisan autoilun sekä muutaman suurehkon torinvieriyrityksen taloudellisten intressien ehdoilla.
Weijo Lindroos kysyy Turun Sanomien jutussaan 12.5. ”Toriparkki – Turun hyväksi” toriparkkiin viitaten: ”Mikä merkillinen ideologia saa ihmiset vastustamaan hyvää hanketta?” Kirjoittaja paljastaa reilusti oman ideologiansa: sen, että Turun keskustaa pitää kehittää tarpeettoman uuden maanalaisen parkkihallin (monien lähihallien ollessa jatkuvasti lähes tyhjillään), saastuttavan ja meluisan autoilun sekä muutaman suurehkon torinvieriyrityksen taloudellisten intressien ehdoilla.
Tuo
toriparkkia valtaenemmistönä vastustavien
kaupunkilaisten”merkillinen” ideologia kulkee nimellä hyvä
kaupunkisuunnittelu. Siinä otetaan huomioon Turun kaupungin, sen
asukkaiden ja matkailijoiden tarpeita monipuolisesti hyödyttävän
palvelu-, kulttuuri- ja elämystarjonnan sekä tori- ja
käsityöperinteen keskeinen tehtävä: Turun suuren teollisuuden,
matkailun, moniulotteisesti tulevaisuuteen kurkottava kehittäminen.
Vain tällaisesta premissistä keskusta ja sen lähialue kehittyvät
monipuolisen toiminnalliseksi, eläväksi ja viihtyisäksi tilaksi,
jonka keskeisiä vetovoimatekijöitä löytyy esim. seuraavista
tavoitteista.
Rakennetaan
korkeatasoisella arkkitehtuurilla konventionaalisista
torikokonaisuuksista erottuva
ainutlaatuinen torikeidas ja ihailua herättävät myyntikojut,
esiintymistilat ja muut rakennelmat. Keskustan ”must see”
-kohteen vetonauloiksi suunnitellaan erilaiset värien, valojen,
veistosten ja muiden taideteosten aisteja säväyttävät luomukset;
puu-, kasvi- ja kukkaistutukset sekä erilaiset kulttuuri- ja muut
tapahtumat, kuten ulkomailta saakka matkailijoita houkuttavat
värikkäät talvitori- ja joulumarkkinatapahtumat.
Puutori
ja muut keskustorin lähituntumassa olevat ”vapaat” tilat (kuten
trottuaarit) nivelletään
ydinkeskeskustaan arkkitehtoonisesti, taiteellisesti, esteettisesti
jne. kaupunkiyhteisön ja matkailijoiden yhteiseksi elämys-,
viihtymis- ja viipymätilaksi, jonka reunoille saapuva ja sisäinen
liikenne järjestetään kestävän kehityksen periaatteilla tuon
yhteisen tilan toiminnallisuuden ja keskustan kokonaissuunnittelun
funktiona.
Toriparkin
rakentaminen merkitsisi sellaisen kaupunkisuunnittelun jatkumista,
jossa kaikki keskustan uudet osaset asemakaavoitetaan kukin erikseen
toriparkkiin ja sen ”ilmeeseen” sidottuina. Se tapahtuisi siis
samalla demokratiavajeella, jolla koko keskustan ”kokonaisvaltaista”
suunnittelua on ajettu toriparkki edellä kuin käärmettä pyssyyn
jo ties kuinka monta vuosikymmentä. Lindroosin ideologia estää
siis myös jatkossa luomasta kaupunkimme tärkeimmälle alueelle
kauan kaivattua uutta ilmettä ja mielekästä kokonaisuutta,
jollaisen täytyy olla tavoitteemme, jotta näkisimme yhden kukan
asemesta mahdollisimman monen kauniin kukan kukkivan maineikkaan
kaupunkimme näyteikkunassa. Tällainen kukinta olisi erinomaisen
hyvä asia erityisesti Turun
tärkeän matkailuelinkeinon tulevaisuudelle kaupungin huomattavan
suurena teollisuuden alana ja työllistäjänä.
Jouko
Hemmi