Suositusta TV-sarjasta tuttu lääkäri Tapani Kiminkinen lataa täysillä Helsingin Sanomissa (1.11.) arvostellessaan hallituksen harjoittamaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon romutuspolitiikkaa. Hän toteaa, että vuosikymmenten aikana ”hiellä ja vaivalla” tasokkaiksi rakennettujen terveyskeskusten edelleen kehittämiseen ja ammattitaitoisen henkilöstön säilyttämiseen tarkoitetut rahat eivät enää riitä. Sen sijaan niitä riittää nyt jopa ”äyskäröidä” Attendon ja muiden monikansallisten suuryritysten miljoonavoittoihin!
Kuntien valtionosuuksien rumat leikkaukset aiheuttavat peruspalvelujen alati kasvavaa yksityistämistä. Kansakunnan hyvinvoinnin tärkein alue ryvetetään tämän päivän häikäilettömiä pelisääntöjä noudattavien globaalien korporaatioiden temmellyskentäksi. Kunnista on tehty pelinappuloita ja peruspalvelut esineellistetty hyödykkeiksi, joiden arvo bisnesmaailman silmin on sitä parempi mitä enemmän yritykset pystyvät kuntalaisten kustannuksella palveluista voittoa repimään. ”Jyvässeudulla Attendo perii kunnilta lääkärin päivätyöstä 27 000 euroa kuukaudessa, josta lääkäreille tilitetään ruhtinaalliset 12 000 euroa kuukaudessa.” Kiminkinen kertoo myös, että hurjemmistakin summista on kantautunut viestejä Itä-Suomen köyhistä kunnista!
Eipä ihme, että palvelujen yksityistämisen seurauksena veroparatiiseihin lähetetyt hulppeat rahamäärät tuottavat kunnille suuria budjettivajeita, jotka ne joutuvat kattamaan veroäyrin korotuksilla. Kunnista vuolaana pois virtaavaa rahaa ei korvata kuntalaisille eikä valtiolle niitä kenties jo satoja miljoonia euroja, jotka se vuosittain menettää veroparatiiseihin saamatta jääneinä verotuloina. Maamme mahtavin laitos, parlamentti, ei ymmärrä puhaltaa likaista peliä poikki.
Mutta miten tällaiseen moraalittomaan toimintaan on ”ajauduttu”? Arvostettu poliittisen historian emeritusprofessori Jorma Kalela antaa siihen vastauksen: ”Tänään on perusteltua todeta, että puolueet ovat vain nimellisesti (jos edes näinkään) kansalaisten kannalta vaikuttamisen väyliä. Puolueet ovat nykyisin ennen muuta valtion edustajia suhteessa kansalaisiin. Maan hallitusten ensisijainen tehtävä on hoitaa yhteyttä kansallisen ja globaalin talouden välillä. Talouskasvun ja sen vaatiman kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen on myös pyrkimys, jonka kaikki puolueet ovat hyväksyneet kaiken poliitiikan peruslähtökohdaksi ja viitekehykseksi...” Edustuksellinen demokratia ei hänen mukaansa tänä päivänä toimi.
Filosofi
Pekka Himanen yhtyy valtion häneltä tilaamassa pamfletissa Kalelan
tutkimustulokseen hieman toisesta näkökulmasta. Himanen toteaa
Suomen tilasta: ”Suomi kärsii paitsi taloudellisesta myös
henkisestä kestävyysvajeesta.” Väite taloudellisesta
kestävyysvajeesta ei pidä paikkaansa: Suomihan ei koskaan ole ollut
niin huikean vauras kuin tänään yli 300 000 työttömällään ja
900 000 köyhällään. Henkisestä kestävyysvajeesta olen Himasen
kanssa samaa mieltä. Häneltä jäi kuitenkin kertomatta, ketkä tai
mitkä tahot tuota henkistä kestävyysvajetta tuottavat. Vastaus
löytyy edellä viitattujen talousmahtien ja
valtaeliitin/valtionedustajapuolueiden etujen vaihdantasuhteesta,
jossa korkeat päättäjämme mestaroivat humaanisuutta ja
oikeudenmukaisuutta rakastavaa kansaansa vierailta mailta
omaksumillaan uusliberalistisilla opeilla, joita myös turbo- tai
tuhokapitalistisiksi kutsutaan.
