TAAS FINNAIR – MITÄHÄN SEURAAVAKSI?

On hyvä, että esim. Finnairin johtajien itselleen maksamiin hulppeisiin lisäbonuksiin on puututtu ja yhtiön hallitus saatu remontoitua. Mutta se tuskin riittää. Sillä tänään kansa on saanut kuulla Finnairin johdon uusista kähminnöistä. Ja mitä vielä tämän jälkeen on tulossa? 

Kaikki Finnairin, Fortumin ja muiden suuryhtiöiden johtajien superpalkkojen ja niiden päälle maksettujen hulppeiden bonusten ja muiden palkkioiden maksamisen on annettu tapahtua itse asiassa jo parikymmentä vuotta. Päättäjien hyväksymä käytäntö osuu yksiin juuri sen historiallisen ajankohdan kanssa, jolloin maahamme 90-luvun alussa iski suurlama. Siitä selviytymiseksi valittujen sosiaalietuuksien rajujen leikkausten vanavedessä – tai niiden toteutuksen premissiksi – haettiin USA:sta uudet mallit, jotka sittemmin, esim. korkean työttömyyden tason ylläpitämiseksi, toimivat yhteiskuntamme tämän päivän kehittämisoppina. Sanomatta on selvää, että kaikki tietävät, mikä tämän kehitysopin nimi on.

Omaksutulle uudelle poliittiselle kulttuurille on ollut leimallista – ja on edelleen – se, että kansalaisten mielestä kaikkein törkeimpiinkin, kansaa syvästi loukkaaviin kähmintöihin puuttuminen on ollut vain oireiden hoitamista. Mihinkään pysyviin ratkaisuihin vakavien ongelmien syiden poistamiseksi ei ole ryhdytty. Ja miksi ei ole? Eli mikä on se perimmäinen syy, miksi tämä laajasti yritysmaailmaan – ja poliittiseen kulttuuriin – pesiytynyt moraalittomuus on edelleen mahdollista?

Mikä on tämän taudin patogeeni? Viitteitä taudin aiheuttajasta antavat eri puolilla maailmaa käynnissä olevat laajat mielenosoitukset, esim. vaikkapa USA:n Wallstreet- ja We are the 1% -liikkeet sekä Euroopan monien kansojen protestiliikkeet ”systeemiä” ja omaksuttua turbo- eli tuhokapitalistista politiikkaa vastaan. Suomessakin tällaiset protestiliikkeet ovat täysin mahdollisia, jollei poliittinen kulttuurimme muutu.

Vastaus edellä esittämääni kysymykseen on yksinkertainen. Maamme mahtavimmat vallankäyttäjät eli parlamentaarikot ovat luovuttaneet valtansa pois omista käsistään. Eihän tämä hurlumhei olisi muuten lainkaan mahdollista! Ja minne he ovat valtansa luovuttaneet? Edellä kuvasin poliittisen kulttuurimme vääristymiä – sitä kuuluisaa jäävuoren huippua – vain pinnalta raapaisten, mutta se tarjoaa jo aavistuksen pätevästä vastauksesta. Arvostettu sveitsiläinen sosiologi ja mm. YK: n ihmisoikeusneuvoston neuvoa-antavan komitean jäsen Jean Ziegler antaa kirjassaan ”Das Imperium der Schande” (Häpeän imperiumi) oikean vastauksen: ”kansalliset parlamentit ovat luovuttaneet valtansa suuryrityksille”. Suosittelen kaikille päättäjille tämän kirjan lukemista!

Luopumalla itsemääräämisoikeudestaan ja vallastaan parlamentit ovat siten antaneet ja antavat oikeutuksen erilaisille kansanliikkeille vastustaa voimakkaillakin protesteillaan talouden globaalia diktatuuria ja suuryritysten rajat ylittävää (mieli-)valtaa. Mutta eipä se juuri lohduta Suomen kansaa, jos oma pesä on hoitamaton.

SAARISELÄN KOKOUKSESTA

Saariselän kansainvälinen ”talousfoorumi” on herättänyt julkisuudessa aika paljon kohua, eikä se ole jättänyt allekirjoittanuttakaan kylmäksi.

On sinällään ihan hyvä, että tällaisia kokoontumisia järjestetään, mutta järjestäjien toimesta pitäisi selkeämmin tuoda esille, kuka tai mikä taho toimii tilaisuuden järjestäjänä. Näin ei nyt tehty. Asia selvisi vasta eilisillan A-Studiossa, jossa ulkomaankauppaministeri antoi ymmärtää, että ulkoministeriö oli vastuullinen järjestäjä. Järjestäjänhän oli helppo laskuttaa omaa työnantajaansa.

Tilaisuuden todellinen luonne paljastui kuitenkin yhden suomalaisen puolueen toiminnan ominaispiirteiden ja tavoitteiden hehkutukseksi. Esimerkiksi siinä, että puoleen aatetovereita oli kutsuttu ulkomaita myöten keväthangille virkistymään. Mutta täyttääkseen tavoitteitaan Suomen talouden ja hyvinvoinnin kehittämiseksi  puolue ei lähettänyt kutsua talousasioistamme vastaavalle valtiovarainministerille. Paitsi että hän naisena ei sopinut isäntien joukkoon, hän edusti myös väärää puoluetta. Eikä hänelle näistä syistä voitu lähettää kokousraporttiakaan.

Tässä valossa on aivan ymmärrettävää, että tilaisuuden isäntäpuolueen ulkomaankauppaministeri eilisessä A-Studion haastattelussa hehkutti, kuinka tehokkaasti parin ulkomailta paikalle rahdatun miehen ulkoilu- ja julkisuuskuvan myötä maamme nyt näkyy kansainvälisessä mediassa ympäri maailman ja kuinka valtavasti matkailumme hyötyy tilaisuuden annista. Eikä tämä kahden päivän lysti maksanut kuin 150 000 euroa veronmaksajille.

Vähän vakavammin todettuna: eihän tässä ollut muusta kyse kuin kahden kokoomuslaisen macho-ministerimme kaahaamisesta. Kun meno on näin hulppeeta, niin ei ihme, että vauhtisokeus yllättää silloin tällöin.

ANSIOSIDONNAISEEN TULOSSA TIUKENNUKSIA?

”Työmarkkinajärjestöt suunnittelevat ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistamista, kertoi SAK:n Lauri Lyly Ylen aamu-tv:n haastattelussa. Hänen mukaansa ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto voisi vaihdella työnhakijan aktiivisuuden mukaan.” (Hesari tänään 20.3.201)

"Pöydällä on sellainen vaihtoehto, että sellaiset henkilöt, jotka ottavat aktiivisesti työttömyysturvan tukitoimia ja työllistämistoimia itselleen, saisivat paremman tilanteen, mutta ne jotka eivät ole näihin aktiivitoimiin lähdössä, niin heidän turvansa lyheninisi", sanoi Lyly Hesarin mukaan. - -

Työmarkkinajärjestöjen suunnitelmat ansiosidonnaisen työttömyysturvan tiukentamisesta ovat enemmän kuin paikallaan. Tällainen tiukentaminen ei kuitenkaan ole läheskään riittävä. Itse asiassa koko ansiosidonnainen työttömyysturva pitäisi poistaa kokonaan. Miksi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että työmarkkinatuen tai toimeentulotuen varassa kituuttavat työttömät ovat huomattavasti heikommassa taloudellisessa asemassa kuin ansiosidonnaista nauttivat työttömät.

Perustuslain (PL) mukaan ”ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä”, mutta työmarkkinajärjestöjen mielestä – esim. tasa-arvolain tai yhdenvertaisuuslain tulkintansa mukaan – on oikein antaa huomattavasti paremmat taloudelliset tuet ja elämisen edellytykset vain yhdelle tietylle työstään irtisanottujen ryhmälle.

Mitä asiasta sanoo v. 2004 voimaan astunut yhdenvertaisuuslaki? ”Lain tarkoitus on ehkäistä syrjintää muun muassa työelämässä ja koulutuksessa.” Laki kieltää ”syrjimisen esimerkiksi vammaisuuden, kansallisuuden tai uskonnon perusteella. Laki myös edellyttää, että viranomaiset kaikessa toiminnassaan edistävät yhdenvertaisuutta. Heidän on laadittava suunnitelma siitä, miten he voivat parantaa yhdenvertaisuutta.” 

Mutta missä ovat ao. lain tai jonkin muun PL:sta johdetun lain pykälät siitä, miten estetään työmarkkinoiden käytettävissä olevien – siis työelämässä mukana olevien – työttömien ihmisten syrjintä? Siis niiden, jotka saman syyn eli työttömyyden nojalla tulevat työttömyysturvansa osalta "kohtalotovereitaan" huomattavasti huonommin kohdelluiksi?

Eivätkö kansanedustajat seuraa säätämiensä lakien vaikutuksia ja huolehdi niiden toteutumisesta kansan keskuudessa? Vai mistä on kysymys?

FINNAIRIN JOHTAJIEN EDESOTTAMUKSISTA – JA VÄHÄN PÄÄTTÄJIENKIN

Finnairin johtajien itselleen myöntämät lähes kolmen miljoonan euron lisäbonukset ovat nostattaneet kansalaisissa, ay-liikkeessä, kansalaisjärjestöissä jne. vastalauseiden myrskyn. Finnairin työnkekijät ovat raivoissaan. Joidenkin puolueiden piirissä vaaditaan jo – aivan oikeutetusti – Finnairin johtajien lisäbonuksista päättäneiden erottamista kaikista valtionyhtiöiden hallitusvastuista.

Onhan se törkeyden huipentuma, että valtio-omisteisen yhtiön korkeimpien johtajien, joilla jo muutenkin on hulppeat palkat ja edut, annetaan palkita itseään vielä ylimääräisillä hulppeilla bonuksilla. Yhtiön budjetin tasapainoon saattamiseksi he vaativat säästötoimenpiteitä, jotka he toteuttavat leikkaamalla samanaikaisesti työntekijöidensä palkat! Myös tutkijat ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat, joilla on järki ja sydän paikallaan, ovat syystä voimakkaasti arvostelleet Finnairin toimia.

Mutta missä viipyy valtioyhtiöiden ohjauksesta vastaavan ministeri Hautalan vastatoimet? Missä viipyy erityisesti presidentti Niinistön kannanotta asiaan? Hänhän nosti virkaanastujaispuheessaan (1.3.) esille sen, että ”Presidentti on se talouden ja eheyden toimija”. Puheensa pari rivia aiemmin hän totesi: ”Eheys voidaan taata vain, jos oikeudentunto vallitsee.” Lisäksi hän on erityisesti korostanut toimiaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Eikö Finnairin kaltaisiin törkeyksiin tulisi juuri kansamme korkeiden edustajien puuttua?! Kun näin ei ole tehty – ja vastaavia tapauksia nykyhistoriassamme on paljon -, allekirjoittaneeltakin loppuvat sanat kuvaamaan tämän moraalittomuuden syvässä suossa mellestämisen jatkumista vuodesta toiseen.

Erityisesti presidentin voimakas ulostulo ja kannanotto Finnairin johtajien kähmintäasiassa on nyt suoranainen välttämättömyys. Muutenhan häneltä menee heti kättelyssä pohja omilta humaanisuuden hehkutuksiltaan, ja taitaapa kansan luottamuskin uutta presidenttiä kohtaan joutua koetukselle. 

Europarlamentaarikoille 27.11.2011 lähettämäni vetoomus rauhan aikaansaamiseksi Syyriaan: 

 

MASSAKER AM SYRISCHEN VOLK MUSS GESTOPPT WERDEN

Sehr geehrte Empfänger und Empfängerinnen!

Der UN-Beauftragte für Menschenrechte hat sich gegen die Gewaltanwendung durch das Militärregime von Ägypten sehr stark geäußert. Einen entsprechenden Urteil hat er wohl nicht gegen das syrische Regime gefällt, dessen seit schon fast einem Jahr anhaltende Greueltaten unglaubliche Abscheu und Empörung in den europäischen Völkern hervorgeruft haben.

Sei es dem wie ihm wolle, lautet die gerechtfertigte Frage: was macht die EU, um die Morde, Folter und Verfolgung des syrischen Volks zu Ende zu bringen? Außer den unbedeutenden Aussagen durch die EU-Kommission oder den einflussreichen Präsidenten hat die EU keine Aktionen zur Handlung vorgeschlagen, geschweige denn zu konkreten Maßnahmen gegriffen, um das Massaker in Syrien zu stoppen. Was für eine Schlussfolgerung kann man daraus ziehen? Solche Art und Weise, eine so reiche und hochzivilisierte Friedensgemeinschaft (wie sich die EU nennt) zu führen, stammt aus einem anderen Planeten, nicht aus der Mitte von Völkern und Menschen, die von ihren Hochrepräsentanten hohe Moral an deren Beschäftigungen samt Hochachtung und Folgen von Menschenrechten voraussetzen.

Dies ist ein dringender Appel eines EU-Bürgers an die EU-Kommission, die EU-MEPs und – speziell – an den mächtigen EU-Präsidenten. Bitte, stützt Euch auf Eure hohe Verpflichtung und Verantwortung Euren Wählern und Wählerinnen gegenüber, u.z. im Namen der Humanität, Eures Gewissens und Eurer hohen Moral. Verlasst Euch auf Eure Einflusskraft – und greift baldmöglichst zu echten Aktionen, um die Menschen in Syrien vor weiteren Greueltaten durch seinen Diktator und dessen Regime zu schützen.

Dies ist Eure Pflicht – wessen sonst?

Mit freundlichem Gruß

Jouko Hemmi

EU-Bürger

Loviisa, Finnland

LISÄÄ AJATUKSIA KUNTAUUDISTUKSESTA – JA SEN LIEPEILTÄ

Sodan jälkimainingeissä hiellä ja yhteisöllisyyden voimalla rakennettu hyvinvointiyhteiskuntamme ollaan nyt ns. kuntauudistuksella syöksemässä syvän suon syövereihin. Siitä hyvinvoinnista, joka vielä 80-luvulla aidoilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna oli huomattavasti korkeammalla tasolla kuin tänä päivänä, on pian jäljellä vain aikakirjojen merkinnät. Muistan hyvin tuon Keynesin oppeja toteuttaneen solidaarisuuden kulta-ajan, jolloin päättäjillä oli tahto välittää kansalaisista ja heidän perustarpeistaan, kuten perustuslain suomasta oikeudesta työhön.

Tänään ei välitetä ihmisistä eikä työstä, mistä esimerkkinä käy kontekstiin liittyvä semantiikka: nykyiset työvoimatoimistot olivat hyvinä aikoina vallalla olleen toisistamme välittämisen kulttuurin aitoja työnvälitystoimistoja. Johtajatkin olivat silloin johtajia, nyt he ovat lähinnä hallitsijoita.

Vielä 70- ja 80-luvulla kuntien itsemääräämisoikeutta ja itsehallintoa kunnioitettiin. Katsottiin, että hyvin toimeen tulevat, elinvoimaiset ympäryskunnat ovat alueen keskuskunnan menestyksen turva ja tae. Suuri lama 90-luvun alussa muutti perusteellisesti kaiken. Silloin omaksuttiin – ilmeisesti juuri osana lamasta selviytymisen strategiaa - kansakunnan uudeksi poliittiseksi kulttuuriksi uusliberalistinen hallintomalli, "new public management". Sen keskeinen ominaisuus ja toimintatapa on kriisiyttää julkishallinnon palvelut ja toiminnot sekä – niiden osoittauduttua toiveiden mukaisesti päättäjien silmissä toimimattomiksi ja/tai tehottomiksi – siirtää ne yksityisyritteliäsyyden varaan, mikä tässä kontekstissa erityisesti vaikeuttaa pienten ja syrjäisten kuntien toimintaedellytyksiä. Kokemukset tuon Yhdysvalloista levinneen opin seurauksista ja jäljistä maassamme ovat jo ennen kuntauudistustakin riittävän pelottavat.

Toinen keskeinen piirre kansaa kahtiajakavan sekä työttömyyttä ja köyhyyttä ylläpitävän opin luonteessa on kaiken keskittämisen megalomaaninen vimma. Keskittäessään elämisen laadun kannalta keskeiset palvelut yritysmaailman hoidettavaksi suuriin megakuntiin kuntauudistus merkitsee toisaalta yritysten menestymiselle entistä parempia toimintaedellytyksiä - siis noissa suurissa keskuskunnissa. Mutta näistä premisseistä se on myös kuolinisku ympäristökuntien ja -kylien pienyrityksille. Sillä mitä merkitsee niille esimerkiksi se, että näillä perifeerisillä alueilla, joista väki kimpsuineen kampsuineen joutuu muuttamaan palvelujen perässä keskuskuntaan, maan ja kiinteistöjen arvot romahtavat, kun taas keskuskunnassa niiden arvot kohoavat huimasti?

Vain suuri on kaunista. Vain raha on tärkeää! Se raha, joka tappaa köyhtyvillä alueilla vielä kituvat pienyritykset megakuntiin ryntäävien suuryritysten voittaessa julkishallinnon tarjouskilpailut. Se raha, joka toimintansa kannattamattomana lopettaneilta pienyrittäjiltä nyt entistä liukkaammin sujahtaa  suuryritysten ja ulkomaisten pääomasijoittajien taskuun. Se raha, joka lopulta tuhoaa pienet ympäristökunnat. Se raha, joka ei enää salli syrjäkylän vanhusten, sairaiden ja muiden hyljättyjen matkustaa megakuntaan saamaan hoitoa, jonka hinnan kohta pääsääntöisesti ulkomailta "johdetut" yritykset ovat – liiketoiminnan pelisääntöjen mukaan – hilanneet välttämättömyyspalveluja tarvitsevien köyhtyneiden mummojen ja pappojen jne. ulottumattomiin.

Pääministeri Katainen ja kumppanit ovat kuntaudistusvimmassaan väittäneet, että kuntaliitoksia ei uudistuksessa toteutettaisi pakottamalla. Sellaiset väitteet ovat tuulesta temmattuja. Kun hallituksen toiminnan johtotähtenä on uusliberalistinen kehitysoppi, hallituksen ei tarvitse muuta tehdä kuin jättää perustuslaki noudattamatta ja käyttää valtionosuusjärjestelmää ”peukaloruuvina, jota vääntämällä nykyisiä, itsehallinnon suojaamia kuntia pyrittäisiin taivuttamaan 'vapaaehtoisiin' kuntaliitoksiin”. (Prof. Kaarlo Tuorila Kuntarakennekirjassa: http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia84_netti_KUNTARAKENNEKIRJA.pdf). Itse asiassa näinhän on uusliberalististen oikeistohallitusten aikana jo parinkymmenen viime vuoden aikana menetelty: kunnilta on ns. kehysbudjetoinnin nimissä jatkuvasti vähennetty määrärahoja peruspalvelujen vaaditusta tasosta ja riittävästä määrästä. Tällaisen politiikan tarkoitusperät ja tavoitteet tulivatkin edellä mainituksi.

Kansalaisyhteiskuntamme oirehtii pahasti – ilman kuntauudistustakin. Omaksutun yhteiskuntapolitiikan seurauksista mainitsen tässä vain pahimmat oireet: vuodesta toiseen ylläpidetty, jatkuva yli 200 000 ihmisen työttömyys ja sen vakavin yhteiskunnallinen seuraus köyhyys sekä ihmisten sairastavuus (vrt. myös esimerkiksi prof. Juha Siltalan erinomainen analyysi kirjassaan ”Työelämän heikentymisen lyhyt historia”), vanhustenhoidon vakavat epäkohdat jne. Puhutaan myös paljon työelämästä 'syrjäytyneistä'. Tämän sanan semantiikka on hyvin syyllistävä. Sen asemesta tulisi käyttää sanaa 'syrjäytetty', joka paremmin kuvaa työmarkkinoiden tämän päivän pelisääntöjä ja käytäntöjä, joiden mukaan syyllisiä ihmisten ”syrjäytyneisyyteen” ovat muut kuin maamme mahtavat ay-liike ja työnantajat. Vastuuta työttömyydestä ja sen vakavista seurauksista eivät siis kanna em. mahtijärjestöt, vaan se on yksipuolisesti ja yksiselitteisesti aina sälytetty heikoimmille eli ”syrjäytyneille”.

Kuntauudistus hallituksen suunnittelemalla tavalla kiihdyttäisi maaseudun  autioitumista ja olisi kova isku maamme eheydelle, jopa yhteiskuntarauhalle. Mitä se merkitsisi elintarvikehuollolle ja omavaraisuudellemme, sitäkin olisi syytä pohtia. Mikäli Kataisen hallitus ei luovu  suunnitelmastaan tai muuta sitä radikaalisti, kuntauudistus tulisi entistä enemmän syrjäyttämään ihmisiä ei vain heidän työstään ja toimeentulostaan, vaan myös satojen tuhansien ihmisten maahan, paikkaan, kotiseutuun ja kulttuuriin sitoutunut identiteetti murskaantuisi.

Nyt on korkea aika vahvojen vastavoimien herätä, jotta hallitus saataisiin palaamaan ruotuun valitsemaltaan tuhon tieltä.