”Työmarkkinajärjestöt suunnittelevat ansiosidonnaisen
työttömyysturvan uudistamista, kertoi SAK:n Lauri Lyly Ylen
aamu-tv:n haastattelussa. Hänen mukaansa ansiosidonnaisen
työttömyysturvan kesto voisi vaihdella työnhakijan aktiivisuuden
mukaan.” (Hesari tänään 20.3.201)
"Pöydällä on sellainen vaihtoehto, että
sellaiset henkilöt, jotka ottavat aktiivisesti työttömyysturvan
tukitoimia ja työllistämistoimia itselleen, saisivat paremman
tilanteen, mutta ne jotka eivät ole näihin aktiivitoimiin lähdössä,
niin heidän turvansa lyheninisi", sanoi Lyly Hesarin mukaan. - -
Työmarkkinajärjestöjen suunnitelmat ansiosidonnaisen
työttömyysturvan tiukentamisesta ovat enemmän kuin paikallaan.
Tällainen tiukentaminen ei kuitenkaan ole läheskään riittävä.
Itse asiassa koko ansiosidonnainen työttömyysturva pitäisi
poistaa kokonaan. Miksi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että
työmarkkinatuen tai toimeentulotuen varassa kituuttavat työttömät
ovat huomattavasti heikommassa taloudellisessa asemassa kuin
ansiosidonnaista nauttivat työttömät.
Perustuslain (PL) mukaan ”ketään ei saa ilman lakiin
perustuvaa syytä erottaa työstä”, mutta työmarkkinajärjestöjen
mielestä – esim. tasa-arvolain tai yhdenvertaisuuslain
tulkintansa mukaan – on oikein antaa huomattavasti paremmat
taloudelliset tuet ja elämisen edellytykset vain yhdelle tietylle
työstään irtisanottujen ryhmälle.
Mitä asiasta sanoo v. 2004 voimaan astunut yhdenvertaisuuslaki?
”Lain tarkoitus on ehkäistä syrjintää muun muassa työelämässä
ja koulutuksessa.” Laki kieltää ”syrjimisen esimerkiksi
vammaisuuden, kansallisuuden tai uskonnon perusteella. Laki myös
edellyttää, että viranomaiset kaikessa toiminnassaan edistävät
yhdenvertaisuutta. Heidän on laadittava suunnitelma siitä, miten he
voivat parantaa yhdenvertaisuutta.”
Mutta missä ovat ao. lain tai jonkin muun PL:sta johdetun
lain pykälät siitä, miten estetään työmarkkinoiden
käytettävissä olevien – siis työelämässä mukana olevien –
työttömien ihmisten syrjintä? Siis niiden, jotka saman syyn eli
työttömyyden nojalla tulevat työttömyysturvansa osalta
"kohtalotovereitaan" huomattavasti huonommin kohdelluiksi?
Eivätkö kansanedustajat seuraa säätämiensä lakien
vaikutuksia ja huolehdi niiden toteutumisesta kansan keskuudessa? Vai
mistä on kysymys?
