(Julkaistu Turun Sanomissa 9.7.2013)
Pentti
Välimaa kertoo (TS 17.6.) julkisen terveydenhuoltomme
yksityistämisen seurauksista. Yksityistäminen on hänen mukaansa
saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että vain koulutetuilla ja
varakkaimmilla ihmisillä on varaa hankkia kalliimpaa ja paremmaksi
mainostettua palvelua yksityisiltä firmoilta. Heistä työsuhteisilla
on lisäksi ilmainen työterveyshuolto. Vanhuksilla ja muilla
vähävaraisilla ei ole varaa yksityisiin sairauskuluvakuutuksiin.
Työmark-kinoiden käytettävissä olevilla työttömillä ei ole
työterveydenhuoltoa, vaikka juuri he tarvitsisivat sitä pitääkseen
yllä työkykyään. Vauraalla maallamme on kuitenkin varaa vuodesta
toiseen reilusti yli 200 000 ihmisen suurtyöttömyy- den ja pian
miljoona köyhää lähimmäistämme nöyryyttävän varattomuuden
ylläpitämiseen.
Välimaa
on oikeassa nimetessään em. vakavan yhteiskunnallisen oirehdinnan
takana olevan patogeenin: ”poliittisen oikeiston Kokoomuksen
johdolla”. Kyse on valtaeliitin omaksumasta uusliberalistisesta
doktriinista, jonka tavoitteena on julkisten palvelujen
yksityistäminen. Keskeistä tälle opille on, että julkinen
terveydenhuolto kriisiytetään vähentämällä rajusti
kuntarahoituksen valtion-osuuksia.
Itse asiassa Katainen ja muut oikeistosenaattorit ovat
valtion-ohjaukseksi verhotuilla toimillaan päättäneet kehittää
valtakuntamme perin-pohjaisesti. Ollaan käynnistämässä
kertarysäyksellä kuntauudistus, kunta-rakenneuudistus,
kuntahallintouudistus, kuntajakouudistus, aluehallinto-uudistus,
sosiaali- ja terveysuudistus jne. Kehitystä jouduttamaan on
kehi- tetty terveyskeskusten palveluhenkilöstön kokopäiväiset
työsuhteet osapäi-väisiksi, määräaikaisiksi, pätkittäisiksi,
katkonaisiksi jne. Heidän työskentely-olosuhteensa on siis
kehitetty kehityksen mukaisesti.
Julkisen
perusterveydenhuollon rappeuttamisen perusteluihin kuuluvat
luon- nollisesti tuulesta temmatut väitteet, joiden mukaan lääkärit
hoitavat potilaansa laadukkaammin firmojen palveluksessa. Samalla
kuitenkin ”unoh-detaan” mainita ne mittarit, jotka osoittaisivat
väitteet oikeiksi. Samoin
on jäänyt mainitsematta sekin, että kymmenet, kenties jo sadat
miljoonat eurot sujahtavat sukkelasti palvelujen kilpailutuksen
seurauksena monikansallisten suuryhtiöiden taskuun, pois
hyödyttämästä yhteiskuntaamme. Näin varmiste- taan, että
palvelujen kriisiyttämisellä menetetyt suuret rahat eivät palaudu
terveyskeskusten lääkäripulan helpottamiseen, potilasjonojen
lyhentämiseen, kasvavan eläköitymisen aiheuttaman lisääntyvän
hoidon toteutukseen, vakavasti heikennettyjen työskentelyolosuhteiden
korjaamiseen jne.
Surullista
on se, että kansamme korkeat edustajat eivät näe metsää puilta
eivätkä säätämiensä lakien seurauksia alamaisissaan: he ovat
hurahtaneet ihmisten perusoikeuksia loukkaavan ja maamme
demokraattista kehitystä uhkaavan uusliberalismin pauloihin. Syystä
on vain luonnollista, että työttö- mien, vähävaraisten, vanhusten
ja muiden syrjittyjen tarpeista ei välitetä eikä heistä
huolehtimisen sallita tapahtuvan enää kunnan omien päättäjien ja
osaavien työntekijöiden toimesta.
Kansamme
perustuslaillisten oikeuksien vaarantuessa, omaan kuntaan ja sen
kulttuuriin sitoutuneen identiteetin kadotessa sekä asioiden
valmistelun ja päätöksenteon siirtyessä jonnekin kauas
viimeisetkin mahdollisuudet viedään lähidemokratialta. Tokkopa
siinä sitten auttaa edes se, että lainsäätäjät – tehtyään
kansakuntamme kohtaloita koskevat lait ja päätökset – siirtyvät
sujuvasti perustulakivaliokunnan huoneeseen päättämään,
olisivatko heidän ratkaisunsa perustuslain mukaisia.
