mojoreads LiteraturMagazin 11.11.2020

Redakteurin Yvonne Franke im Gespräch mit Politikwissenschaftlerin Prof. Dr. Barbara Prainsack

Toimittaja Yvonne Franke keskustelussa politologi, prof. dr. Barbara Prainsackin kanssa.

Translation into Finnish by Jouko Hemmi, Turku – Finland

https://literaturmagazin.mojoreads.de/2020/11/11/bedingungsloses-grundeinkommen-interview/?fbclid=IwAR36boC4nLXOgtoWdV0RC4-GkpYU0LPONDy8zqviXXb7Rj5y9h6nXjAtqOw

Vakuuttavin argumentti perustulon puolesta on ihmisarvo

Itävaltalainen politiikan tutkija, prof., dr. Barbara Prainsack löysi kirjassaan “Vom Wert des Menschen” (”Ihmisen arvosta”) tavan tutkia ennakkoluulottomasti, toistaiseksi erityisen tärkeäksi osoittautunutta kiistan aihetta vastikkeettomasta perustulosta. Hän ei kirjoita kiistakirjoitusta puolesta tai vastaan, vaan tarkastelee yksityiskohtaisesti argumentaatio-linjojen taustoja molemmin puolin.Yvonne Franke puhui hänen kanssaan epäilyistä ja toiveista, joita perustulon idea itsessään kantaa.

YF: Lähestyessänne perustulon teemaa piirrätte kirjassanne ensi alkuun laajan kaaren Platoniin ja Aristotelesiin saakka. Miksi?

BP: Koska uskon, että vakuuttavin argumentti vastikkeettoman perustulon puolesta on ihmisarvo - ilmaisuna siitä, että jokaisella ihmisellä on arvo riippumatta siitä, kuinka nuori tai vanha hän on, tai onko hän ansiotyössä vai ei. Mitä katse (ideoiden) historiaan tässä osoittaa, on se, että menneisyydessä oli hyvin erilaisia ​​näkemyksiä kysymyksestä kuin tänään, onko työ jotain hyvää vai ei ja missä yhteydessä on tekemisissä "ihmisarvon" kanssa.

YF: Onko vastikkeettomuus täällä ylipäätään mahdollinen? Siis esimerkiksi, onko sillä väliä kuinka kauan jonkun pääasuinpaikka on kyseisessä osavaltiossa?

BP: Vastikkeettomuus tarkoittaa, että kun olet ensin täyttänyt muodolliset kriteerit, et voi enää menettää maksua, koska olet tekemässä jotain tai olet tekemättä. Vastikkeetonta perustuloa ei esimerkiksi saa sitoa siihen, että sitä käytetään vain tiettyihin asioihin, kuten elintarvikkeisiin. Ja se ei saa riippua siitä, oletko valmis työskentelemään vai et. Sitä se vastikkeettomus tarkoittaa. Tästä riippumatta kysymys on siitä, kuuluuko joku ensisijaisesti

perustulonsaajien ryhmään. Useimmat vastikkeettoman perustulon mallit huomioivat tässä, että ihmisten on ensin täytynyt elää tietyn ajan (esimerkiksi vuoden ajan) jossain osa-valtiossa, ennen kuin he ovat oikeutettuja etuuksiin. Muutamat mallit haluavat maksaa perustulon ylipäätään vain maamme kansalaisille - mutta se olisi ongelmallista sekä eettisesti että EU:n lainsäädännön mukaan.

YF: Mitä koronakriisi tarkoittaa keskustelulle vastikkeettoman perustulon teemasta?

BP: Ei ole sattuma, että aiheesta on nyt tulossa niin akuutti monissa maissa. Espanjassa, mutta myös Saksassa ja muissa maissa joillakin ihmisillä ei ole enää tarpeeksi syötävää.

YF: Uskotteko, että perustulo hellittäisi maassamme kuumennutta ilmapiiriä?

BP: Jos olisi vastikkeeton perustulo, kenenkään ei tarvitsisi elää äärimmäisessä köyhyydessä, eikä ihmisten tarvitsisi ensin viikkotolokulla kiduttaa itseään hakulomakkeilla ja sen jälkeen uudelleen niin kauan odottaa kuullakseen, autetaanko heitä ja kuinka kauan. Nöyryytys ja epävarmuus vähenisivät. Se poistaisi monilta ihmisiltä stressin ja vaikuttaisi myönteisesti myös heidän henkiseen ja fyysiseen terveyteensä.

YF: Voidaanko sanoa, että taloudellisista huolista kärsivät ihmiset kannattavat enemmän vastikkeetonta perustuloa? Vai onko siellä myös epäluuloa?

BP: Emme tiedä varmasti. Mutta voin varmasti sanoa, ettei ole ainakaan tietoja tämän todistamiseksi. Päinvastoin: Wienin yliopistossa toteutimme edustavan mielipidekyselyn Itävallassa asuvien yli 14-vuotiaiden keskuudessa kahtena ajankohtana – huhti- ja elokuussa 2020 – ja kysyimme heidän mielipidettä vastikkeettomasta perustulosta. Ensinnäkin perustulon hyväksyminen nousi seitsemän prosenttiyksikköä näiden kolmen ja puolen kuukauden aikana, mikä liittyy oletettavasti koronakriisiin. Toiseksi havaitsimme, että "uusien" kannattajien joukosta – siis niiden, jotka huhtikuussa olivat [perustuloa] vastaan ​​ja nyt sitä kannattavat – löytyvät enimmäkseen ne, jotka ovat taloudellisesti hyvin toimeentulevia. Vaikka katsot tietoja muista maista ja mantereilta, syntyy käsitys, että kysymys siitä, kannattaako joku vastikkeetonta perustuloa vai ei, riippuu ensisijaisesti ihmiskuvasta, eikä sitä motivoi oman hyödyn maksimointi.

YF: Mikä, paitsi epäselvä rahoituskelpoisuus, puhuu sitä vastaan?

BP: Mielestäni rahoituskelpoisuus ei puhu sitä vastaan; jos haluamme, voimme vastikkeettoman perustulon kustantaa. Eräs ongelma, jota ei ole vielä ratkaistu, on sitävastoin [perustulon] käyttöönoton ongelma. Ei olisi viisasta siirtää tämän päivän ja huomisen ihmisille 1200 euroa kuukaudessa ja jättää kaikki muu ennalleen. Vastikkeettoman perustulon käyttöönotto tulisi sitoa verouudistukseen, ja se olisi myös pantava täytäntöön vaiheittain, jotta olisi aikaa arvioida, miten perustulo vaikuttaa elämän ja talouden eri aloihin. Toinen ratkaisematon ongelma on sukupuolten tasa-arvo. Jos me – kuten monet meistä tekevät – sanomme, että vastikkeeton perustulo on myös tunnustus palkattomasta työstä, jota monet ihmiset jo tekevät, silloin on olemassa vaara, että palkatonta hoitotyötä tekeville sanotaan: no nythän sinä saat rahaa, nyt voit jäädä kotiin tekemään kotitöitä ja huolehtimaan heikkokuntoisista omaisista. Jos jälkimmäinen on vapaa valinta, se on aivan ok, mutta niinhän ei usein ole asian laita.

YF: Voisiko perustulo houkutella työnantajia pitämään palkat alhaisina?

BP: Kyllä ja ei. "Kyllä", koska se tietysti poistaa paineen myös pieniltä yrityksiltä; sillä pomo itsekin saa perustulonsa joka kuukausi. Ja kaikki hänen työntekijänsä saavat sen. Siinä saattaisi jo käydä niin, että aikoina, jolloin kysyntää on vähän – kuten nyt koronakriisissä –

työtunteja vähennetään, koska sillä ei silloin vaaranneta ihmisten toimeentuloa. Ja "ei", koska vastikkeeton perustulo saattaisi juuri matalapalkka-sektorin paineen alaiseksi. Yksi-toikkoisia, likaisia, nöyryyttäviä tai vaarallisia ja huonosti palkattuja työpaikkoja ei enää olisi. Silloin tulisi ihmisille maksaa enemmän palkkaa, jotta epämiellyttävä työ tulisi jatkossakin tehdyksi.

YF: Mitä voi joku ottaa luettavaksi kirjastanne, jos hän ei ole koskaan käsitellyt aihetta? Ja miksi juuri nyt?

BP: Vaikka kriisin alusta on yhä uudelleen kuultu, että virus "ei diskriminoi" ja vaikuttaa kaikkiin, niin se vaikuttaa ihmisiin hyvin epätasa-arvoisesti. Sillä välin kaikkien mantereiden tutkimuksista saatu näyttö on musertava: taloudellinen ja sosiaalinen kuilu kasvaa. Nyt ei ole kyse vain kriisin pahimpien ja vakavimpien seurausten lieventämisestä, vaan myös kurssin muuttamisesta, jotta meitä yhteiskuntana – ja etenkin niitä, joilla on vaikeaa ilman kriisiäkin – suojellaan paremmin. Siihen kuuluvat köyhyyden torjunta ja kestävän talous-järjestelmän luominen. Tästä on muuten kyse myös kirjassani: sen viimeisessä luvussa kuvailen, mitä tarvitaan sellaisen yhteiskunnan luomiseksi, joka tekee hyvää niin ihmisille kuin planeetalle – ja millaisen roolin siinä voi vastikkeeton perustulo ottaa.

Näiden "isojen kysymysten" ohella – ihmisarvosta yhteiskunnassamme ja hyvästä elämästä digitaalisella aikakaudella – kirja käsittelee myös käytännön asioita, kuten sitä, miten vastikkeeton perustulo voitaisiin rahoittaa.

~ ~ ~ ~

Barbara Prainsack: "Ihmisen arvosta"

(short review of the book)

Rahaa ilman työsuoritusta? Niin yksinkertaista? Ja kenen pitäisi siitä maksaa? Nämä ovat vain muutamia kysymyksiä, kun puhutaan vastikkeettomasta perustulosta – kysymyksiä, jotka koronakriisin seurausten johdosta ovat ajankohtaisempia kuin koskaan aikaisemmin. Barbara Prainsack antaa vihdoin vastauksia. Ja tämä lukuunottamatta ideologioita, mutta asianomaisten näkökulmasta: tirolilainen ravintoloitsijan, joka tuskin löytää ammattitaitoisia työntekijöitä. IT-yrittäjän, joka on vakuuttunut siitä, että "kaikki laiskottelisivat" kansalaisten rahoilla. Tai nuoren korkeakoulututkinnon suorittaneen vanhempien näkökulmasta, jotka ovat uteliaita tietämään, löytyykö heidän tyttärelleen enemmän kuin palkattomia harjoitteluja.

Prainsack, kansainvälisesti maineikas teknologiapolitiikan asiantuntija, selittää keskeiset termit ymmärrettävällä tavalla, paljastaa vääriä argumentteja ja valaisee, miten muutos voi onnistua Itävallassa, Saksassa ja Euroopassa. Ohjaukseksi huomisen sosiaalijärjestelmälle, joka keskittyy yhteen kysymykseen: Kuinka paljon arvoa ihmisellä on vielä digitalisoinnin ja syvällisten muutosten aikana? Vastaus koskee meitä kaikkia.

~ ~ ~ ~

Kääntäjän lisäys:

Muistathan käydä antamassa tärkeän äänesi EU:n perustulokansalaisaloitteelle. Täällä voit tehdä sen kätevästi vielä 25.3.2022 saakka: https://europa.eu/citizens-initiative/initiatives/details/2020/000003_fi

 

 

VASTIKKEETON PERUSTULO vs. OSALLISTUMISTULO

(Puheeni Pikkuparlamentissa Helsingissä keskiviikkona 14.3.2018)

Arvoisat Kansanedustajat, perustulon kannattajat ja vastustajat sekä siitä kiinnostuneet!

Professori Olli Kankaalle, joka auttoi hallituksen pyynnöstä perustulokokeilun suunnittelussa, ei annettu mahdollisuutta saada kasaan hyvän validiteetin kannalta useista kohderyhmistä koostuvaa testattavien joukkoa. Ilmeisesti hallituksen ja ay-liikkeen johtajien yhteisellä päätöksellä haluttiin tarkoitushakuisesti näin vaatimaton kokeilu, jotta laajapohjaisen kokeilun paremmat tulokset eivät häiritsisi työmarkkinaosapuolten rauhaa.

Puutteistaan huolimatta perustulokokeilu on saanut aikaan hyvin myönteistä huomiota, jopa uusia perustulokokeiluja eri puolilla maailmaa. Tässä vain pari esimerkkiä. Kanadan Ontario-provinssissa on käynnistymässä vastikkeettoman perustulon kokeilu, jossa 4000 kansalaiselle annettavalla tuhannen dollarin summalla testataan perustulon vaikutuksia heidän terveyteensä, hyvinvointiinsa, ansioihinsa ja tuottavuuteensa.

http://www.independent.co.uk/news/world/americas/canada-universal-basic-income-ontario-trial-citizens-residents-poverty-unemployment-benefits-a8082576.html

Keniassa on juuri aloitettu historian laajin vastikkeettoman perustulon kokeilu, jossa hyväntekijä GiveDirectly antaa 6000 ihmiselle vastikkeettoman perustulon 12 seuraavalle vuodelle! https://futurism.com/largest-basic-income-experiment-history-launched-kenya/https://futurism.com/largest-basic-income-experiment-history-launched-kenya/ 

Skotlannissa viritellään parhaillaan useamman perustulokokeilun järjestämistä. Rahoituskin on järjestetty. 
http://basicincome.org/news/2017/09/scottish-universal-basic-income-experiments/ 

Perustuloa vastustavat väittävät, että perustulo on mahdoton rahoittaa. Se tulisi veronmaksajille liian kalliiksi. Ei tarvitse muuta kuin perustulon verran purkaa ihmisiä raskaasti nöyryyttävä ja byrokratiaansa kasvattava hirmuisen kallis sosiaaliturvajärjestelmä sekä vapauttaa ylläpitäjiensä resurssit heidän koulutustaan vastaavaan sosiaalityöhön (esim. etsivään sosiaalityöhön): auttamaan heitä, jotka ovat todellisen sosiaaliavun tarpeessa. Valtion ja kuntien sosiaalitoimen budjettien suorastaan inhimillistä kärsimystä tuottavat suuret rahat vapautuvat perustulon rahoitukseen. Ihmisten yhteiskunnallisesta osallisuudesta syrjäyttämisen johdosta kasvavat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset pienenisivät perustulon luoman hyvinvoinnin ja turvallisuuden myötä radikaalisti. Perustulo lievittäisi esimerkiksi nuorten lapsiperheiden elämänhallinnan vaikeuksia ja vähentäisi mielenterveysongelmia sekä ajautumista päihteiden väärinkäyttöön ja pikkurikollisuuteen. Rahoituksen osalta merkittävä asia on myös se, että vaikka perustulo jaetaan kaikille 18 vuotta täyttäneille kansalaisille, se palautuu valtion kassaan verotuksen kautta niiltä, jotka eivät korkeampien tulojensa vuoksi tarvitse perustuloa.

Väitteet perustulon rahoituskelvottomuudesta heittää romukoppaan myös eräs mielen-kiintoinen tapaus Yhdysvalloista. Arvostettu amerikkalainen Roosevelt-instituutti on tehnyt tutkimuksen vastikkeettomasta perustulosta. Sen tarkastelussa oli ”kolme erillistä ehdotusta: kuukausittainen 1000 dollarin (noin 840 €) perustulo jokaiselle aikuiselle, 500 dollarin kuukausittainen ’peruspalkka’ jokaiselle aikuiselle ja ’lapsilisä’ 250 dollaria kuukaudessa jokaiselle lapselle. Tutkijat päättelivät, että mitä suurempi summa on, sitä merkittävämpi on myönteinen taloudellinen vaikutus. He ennustivat, että 1000 dollarin perustulo kasvattaisi taloutta 12,56 prosentilla kahdeksan vuoden aikana, minkä jälkeen sen vaikutus vähenisi. Tämä johtaisi maan bruttokansantuotteen kasvun 2,448 miljardiin dollariin.” 
https://futurism.com/experts-universal-basic-income-boost-us-economy-staggering-2-5-trillion/

Puheet vastikkeettoman perustulon rahoituskelvottomuudesta kertovat ihmisistä, jotka eivät ole vaivautuneet tutustumaan perustulon sisältöihin eivätkä siitä jo tehtyjen kansainvälisten kokeilujen ja tutkimusten tuloksiin. Pelon peijakas lieneekin todellinen motiivi vastustaa nykyajan työolosuhteisiin parhaiten sopivan, aitoa yhteiskunnallista rakennemuutosta edistävän perustulon toteuttamista.

On varsin outoa, että hallitus on asettanut työryhmän selvittämään mahdollisuuksia ns. osallistavan sosiaaliturvan eli osallistumistulokokeilun järjestämiseksi. Työryhmän raportista voidaan lukea, että osallistumistulossa on hyvin vähän uutta nykyiseen sosiaaliturvajärjestelmään verrattuna. Ihmiset luokitellaan hyviin ja pahiksiin sen mukaan, ovatko he halukkaita tekemään työtä vaiko eivät. Mitä on osallistumistoiminta, johon osallistuminen on ehtona osallistumistulon saamiselle, siitä päättää tämän ”sosiaaliturvan” saajan kontrolloijat sosiaalitoimistossa. Työtä ei saa tehdä osallistumistulolla, koska se vääristäisi yrittäjien keskinäistä kilpailua! Pitää tehdä vain  kontrolloijien kanssa yhdessä sovittua osallistumistoimintaa. Mikä sen sitten erottaa työstä, jotta ei menettäisi osallistumistuloa, sitä ei ole määritelty raportissa. Vastikkeeton perustulo sen sijaan ei vääristä kilpailuasetelmaa, koska myös kaikki työtä tarjoavat sen saavat. Tämä on työn kysynnän ja tarjonnan kannalta hyvin tärkeä pointti; erityisesti pien- ja mikroyrittäjille, yhteensä kaikkiaan noin 260 000 yritykselle, jotka muodostavat vahvan osan taloutemme selkärangasta.

Suora lainaus raportista: ”Henkilöiden edellytettäisiin kuitenkin pysyvän edelleen työttöminä työnhakijoina. Jos passiivitason osallistumistuloa saava henkilö kieltäytyy työtarjouksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, hän saa karenssin työttömyysturvan tapaan.” Satoja tuhansia ihmisiä raskaasti nöyryyttävä, ja suorastaan ihmisoikeuksia loukkaava kontrollointi ja kyykyttäminen jatkuisi.

Vastikkeeton perustulo on aivan toista maata. Se turvaa kaikissa olosuhteissa ihmisen vapauden, integriteetin ja inhimillisesti riittävän perusturvan, jolloin myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaiset ihmisoikeudet toteutuvat laajasti – Suomen syrjivien, perustuslaista (!) johdettujen työ- ja sosiaalilakien enää estämättä. Ihmisarvo ei voi eikä saa olla riippuvainen siitä, tekeekö ihminen työtä vai ei.

Vastikkeettoman perustulon suuri ansio on siinä, että ihminen voi itse valita, miten hän voi parhaiten palvella muita ihmisiä. Tällaiseen arvomaailmaan ja ihmisarvon kunnioitukseen pohjautuen perustulo kannustaa "työttömiä" ja muita  nykyistä sosiaaliturvattomuutta  huomattavasti paremmin hakemaan juuri sellaista työtä, joka em. syistä parhaiten toteuttaa ihmisten kokemuksen, kykyjen ja osaamisen hyödyntämisen koko yhteiskunnan hyväksi.

Arvostetun, yhteiskunnallisesti merkittävän Erich Fromm -palkinnon saaneen rikkaan saksalaisyrittäjän Götz Wernerin tavoin: ”Vastikkeeton perustulo ei ole korvaus työstä tai työn palkka; sen tehtävä on ainoastaan mahdollistaa työn tekeminen.”

Jotta puutteellisellakin sisällöllä järjestetyn perustulokokeilun ansiosta maailmalla kasvanut maineemme yhteiskunnallisena uudistajana ei tärveltyisi hallituksen kokeilulle asettamien työllistämis- ym. tavoitteiden toteutumatta jäämisen vuoksi, hallituksen tulisi pikaisesti tehdä päätös kokeilun jatkamisesta. Silloin sen tulisi sisällöltään ja tavoitteiltaan olla kattavasti relevantti, jotta kokeilun dynaamiset vaikutukset voidaan saada laajasti koskemaan koko kansaa.

RAITSIKAT VAI NIVELBUSSIT TURUN JOUKKOLIIKENNETTÄ KEHITTÄMÄÄN?

(Julkaistu 28.2.2018 Turkulainen-lehdessä)

Joukkoliikennettä kehitettäessä ratikat hoitavat liikenteen sekä kestävän kehityksen että taloudellisen kannattavuuden kannalta tarkoituksenmukaisemmin. Esimerkiksi ratikan hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi ja kustannukset/matkustaja pienemmät kuin busseilla. Jotta liikenne busseilla vastaisi kestävän kehityksen normeja, niiden moottorien tulee (tulevaisuudessa) olla hybridejä eli ne käyttävät energiakombinaationa esim. biopolttoainetta ja sähköä.

Liikenne väestömäärältään pieniin kaupunginosiin ja lähiöihin samoin kuin syöttö- ja poikittaisliikenne ratikkareiteille on tarkoituksenmukaista hoitaa busseilla.

Naantaliin ja Kaarinaan ratikkaliikennettä suunniteltaessa ja projektiin osallistuvien kuntien sitoutuessa kustannuksiin valtiokin tulisi paremmin mukaan rahoitukseen. On hyvin todennäköistä, että tällaisesta premissistä julkista liikennettä järkiperäisesti kehitettäessä myös EU saattaisi antaa taloudellista tukea hankkeelle.

Edellä esitetyt perustelut ovat valideja ratikoiden hyväksi super- eli nivelbusseihin nähden erityisesti silloin, kun kyseessä on ydinkeskustan ja asumistiheydeltään suurimpien kaupunginosien sekä sataman, ydinkeskustan ja lentokentän välisen joukkoliikenteen kehittäminen.

Puhuttaessa kaupunkimme suurta teollisuutta ylläpitävien matkailijoiden palvelemisesta ja heidän viihtymisestään, ratikkakyydin tarjoama parempi matkustusmukavuus jättää heille miellyttävän muistijäljen Turun korkeatasoisesta joukkoliikenteestä. Kuten suuressa maailmassa tapahtuu, elämysmatkailijat saattavat tulla meillekin ratikoita bongaamaan. Ne vain pitää suunnitella ihailua herättäviksi matkailunähtävyyksiksi.

Mitä lähemmäs ydinkeskustaa tullaan, sitä enemmän bussiliikenne – bussimäärän kasvaessa – tuottaa kaupungin uudeksi matkailukeitaaksi ja näyteikkunaksi aiotulle keskustorin alueelle ikävää ruuhkautumista ja melua sekä ahtauden ja epäviihtyvyyden kokemusta. Eikä tilannetta helpota se, että bussien ja henkilöautojen kumipyöristä irtoavan, terveydelle hyvin haitallisen mikromuovin määrä hengitysilmassa kasvaisi vielä nykyistä suuremmaksi.  

Jouko Hemmi 

Turku

 

TUHANNELLA EUROLLA VOI KIELTÄYTYÄ KAIKESTA

ZEIT ONLINE – ARBEIT 

Mit 1.000 Euro kann man zu allem Nein sagen

1 000 eurolla voi kieltäytyä kaikesta

Toistaiseksi 124 ihmistä on saanut yhdistykseltämme vuosittaisen perustulotulon. Mitä opimme heidän kokemuksistaan?

Vieraskynä: Michael Bohmeyer, 1.1.2018

Artikkelin ja kuvatekstien käännös 7.1.2018: Jouko Hemmi

(Valokuva, jossa Euro-seteleitä rullissa)

Hän, joka saa rahan, käy tavallisesti läpi kolme samaa vaihetta, toteaa Bohmeyer. Ei ole väliä, onko joku viranhaltija tai koditon, opiskelija tai eläkeläinen.

Viime vuosina olemme voineet havaita poliittisen idean, vastikkeettoman perustulon, hämmästyttävän nopean [kannatuksen] kasvun. Saksassa kaksi kolmesta ihmisestä kannatti sitä vuonna 2016, samoin kuin yksittäiset konsernin johtajat, filosofit ja puolueen johtajat ovat vahvasti asettuneet kannattamaan ideaa.

Miksi perustulolla on niin paljon faneja? Mielestäni se ei nyt yksinkertaisesti ole sosiaalipoliittinen lisätoimenpide, vaan merkki perustavaa laatua olevasta uudesta paradigmasta. Työllisessä yhteiskunnassamme ihmiset tarvitsevat rahaa selviytyäkseen. Ja perustuloyhteiskunta antaa rahan heille yksinkertaisesti vastikkeettomasti, lisäkysymyksiä pyytämättä. Yksinkertaisesti näin, koska he ovat ihmisiä. Perustulo kertoo heille joka kuukausi: olet kunnossa, saat luvan olla, uskomme sinuun, me luotamme sinuun. Tämä on jotain aivan uutta, joka muuttaa meidät – sisäisesti.

Oma perustuloni

Olen kokenut sen omassa elämässäni. Perustin yksitoista vuotta sitten kavereiden kanssa Internet-yrityksen, vuoden 2013 lopulla lähdin sieltä kävelemään. Siitä lähtien yritys on maksanut minulle kuukausittain 1 000 euron ”vastikkeetonta voitto-osuutta”. Ennen lähtöäni ansaitsin 3 000 euroa nettona [kuukaudessa]. Sitten yhtäkkiä minulla oli jonkinlainen perustulo ja paljon aikaa. Kahden päivän kuluttua katosivat vatsakipuni, joista olin kärsinyt vuosia ja joista ajan kuluessa ajattelin, että ne yksinkertaisesti kuuluisivat elämään.

Tarvitsin muutaman kuukauden käsitttääkseni, että kukaan ei todellakaan soittaisi minulle töistä ja että siitä huolimatta saan rahaa joka kuukausi. Vasta sitten löysin tosiasiallisesti rauhan – ja minä muutuin: nauroin useammin, tulin rohkeammaksi ja empaattisemmaksi. Suhde lapsiini parani. Tosin minulla oli enää vain yksi kolmasosa rahasta käytettävissä, mutta mistään ei ollut pulaa. Minulla ei enää ollut sellaista tunnetta, että minun täytyisi kuluttamalla korvata rasittava työ. Sen sijaan minussa kasvoi uteliaisuus maailmaan: seminaareihin, kirjoihin, matkustamiseen. Puolen vuoden perustulon [saamisen] jälkeen pääni kuhisi pelkkiä liikeideoita ja halua luoda jotain.

(Vasemmassa freimissä Michaelin kuva ja sen teksti:)
Kesästä 2014 alkaen "Mein Grundeinkommen" (Minun perustuloni) -yhdistyksen perustaja Michael Bohmeyer kerää joukkorahoituksella rahaa vastikkeettomalle perustulolle. Niin pian kuin 12 000 euroa on tullut kasaan, yhdistys arpoo perustulon vuodeksi yhdelle henkilölle.

Perustuloni teki minusta muutamassa kuukaudessa uuden ihmisen. Halusin jakaa tämän kokemuksen ja käynnistin aloitteen "Minun perustuloni”. Tiedustelin lahjoituksia lupauksella:

jos onnistuisin keräämään 12 000 euroa, lahjoittaisin ne 1 000 euron kuukausittaisena perustulona satunnaisesti valitulle henkilölle. Muutamassa viikossa minulla oli nuo rahat kasassa. Tänään, kolme vuotta myöhemmin, tästä hullusta ideasta on tullut 23 työtoverin yhdistys, jolla on 2,5 miljoonan euron vuosittainen lahjoitusvolyymi.

Tähän mennessä olemme antaneet 124 ihmiselle vuotuisen perustulon. Joka kuukausi tulee seitsemän uutta lisää. Äskettäin kutsuimme kaikki aiemmat voittajat Hampuriin keskustelemaan heidän kanssaan siitä, mitä perustulo oli heidän elämässään muuttanut. Samalla löysimme tiettyjä malleja: hän joka saa perustulon, käy sen saatuaan läpi samat kolme vaihetta. Sillä ei ole väliä, onko joku työsuhteessa tai koditon, opiskelija tai eläkeläinen.

Ensimmäinen vaihe: riippuvuuden tunteminen

”Vapaus – en usko!" sanovat monet voittajat [perustulo-]vuotensa alussa. "Nythän olen sidoksissa lahjoittajiin, siis taaskin riippuvainen muista." "Kyllä", soitan heille. Olemme kaikki riippuvaisia. Jo tänään ja yhtälailla perustulolla. Jokainen ihminen tarvitsee yhteiskuntaa. Ilman toisia voisimme tuskin selviytyä muutamasta päivästä. Ja siitä huolimatta uskottelemme varsin mieluusti itsellemme, että voisimme työllä hankkia itsellemme vapauden. Tämä vapauden käsitys tekee kapitalismista niin vahvan: kuvitelman siitä, että voisimme ensin työskennellä muilta vapauteen ja sitten ostaa itsemme vapaaksi. Perustulo osoittaa, että tämä ei pidä paikkaansa.

Siksi monet ihmiset pelkäävätkin tätä ideaa. He kokevat, että tämä kapitalistinen lupaus vapaudesta on vanhentunut. Sillä yhtäkkiä tulot, joita aikaisemmin olin niin moraalisesti kaunistellut, virtaavat vastikkeettomasti tililleni joka kuukausi. Tämä saattaa asettaa kyseenalaiseksi oman elämän saavutuksen, elämän tähänastisen merkityksen ja koko arvojärjestelmämme. Ennen kuin hyväksymme tällaisen tuskallisen ajatuksen, järkeistämme sen mieluummin näennäiseksi argumentiksi perustuloa vastaan, osoittelemme sormella toisia ja väitämme: "Ne eivät sitten enää mene töihin."

Toinen vaihe: vapauden sietämisen oppiminen

Vasta kolmen, neljän kuukauden kuluttua suurin osa perustulon saajista rentoutuu; usein sen jälkeen, kun ystävät ovat heille sanoneet: Hei, sallihan toki itsellesi kerrankin jotain hyvää! Ei sen salliminen itselle ole lainkaan niin helppoa. Tietenkin me kaikki voimme itsellemme ostaa jotain, jotta voimme vähän aikaa paremmin. Mutta sallia itselle lepoa, hengittää syvään ja kohdella itseä ystävällisesti, se on vaikeaa useimmille meistä. Tämä johtuu siitä, että lähes kaikilla ihmisillä on vahva usko, että heidän täytyisi ensin ansaita ihmisarvonsa. Kun perustulo yhtäkkiä tekee heille ymmärrettäväksi, että he ovat arvokkaita myös ilman työsuorituksia, se saa silloin ihmiset epäilemään.

Hampurissa kysyin voittajalta, mitä liikkui hänen ajatuksissaan heti voiton jälkeen. Hän vastasi: "Nyt voin lopultakin miettiä rauhassa, mitä kaikkea kaunista haluan vielä tehdä elämässä." Mikä kuulostaa niin ylelliseltä, sen ei välttämättä tule kuitenkaan olla helppoa. Perustulo synnyttää mahdollisuuden, että jotain muutakin voisi työkseen tehdä ja että oma identiteetti voisi olla jopa paljon muutakin kuin vain työn tunnus. Seuraa vääjäämättä kysymyksiä: onko aktiviteettini minulle vielä sopiva? Haluanko todella elää näin? Mitä lyön laimin juuri nyt?

Perustulon myötä minkään ei tule jäädä ennalleen. Saman aikaisesti en luonnollisesti voi muuttaa kaikkea. Tämä uusi vapaus täytyy oppia sietämään. Jos [tai: kun] se onnistuu, alkaa kolmas vaihe, jolla on kyky muuttaa maailmaa.

Kolmas vaihe: henkilökohtaisen vastuun löytäminen

Nykyään ihmiset voivat toki päättää itse siitä, miten he hakeutuvat (työ-)markkinoille, mutta eivät markkinoiden ulkopuolelle jäämisestä. Se ei ole vapautta. Se on totalitarismia. Uusliberalistiset poliitikot ja osakkeenomistajat vaativat usein työntekijöiltä ”omavastuuta". Mutta aitoa omavastuuta ei voi vaatia, vaain ainoastaan itsensä kehittämistä.

Perustulo sitävastoin antaa minulle turvallisuuden – ja sen myötä vapauden voida sanoa "ei" kaikelle: työlle, avioliitolle itsensätyöllistäjän kanssa, nuottipainannalle koulussa. Mutta jos minä voin sanoa "ei", niin "kyllä" saa aivan uuden laadun.

Niinpä projektimme voittajat kertovat, että he ovat perustulon ansiosta oppineet rakastamaan työtään uudestaan, tulleet tuottavammiksi ja samalla vähemmän stressaantuneiksi. Kun minun ei enää ole pakko, niin silloin voi yhtäkkiä syntyä sisäinen motivaatio.

Perustulovuotensa kuluttua edessäni on itsetietoisia, reflektoituneita ja terveitä ihmisiä,

jotka avarakatseisesti seurustelevat muiden kanssa ja joilla on kykyä ja halua organisoida jotain mielekästä. Yhteisö maksoi heille luottamusennakon, ja he ovat muuttaneet sen itseluottamukseksi.

Paradigmamuutos: luottamus pelon sijaan

Nämä kokemukset tekevät perustulosta minulle yhden harvoista toivonpilkahduksista. Elämme hyper-monimutkaisessa maailmassa, jossa on suunnattoman suuria haasteita, kuten uhkaava ilmaston romahdus, sosiaalisen eheyden särkyminen ja digitalisointi, jotka tosiasiallisesti voisivat kyseenalaistaa ihmiselämämme. Samaan aikaan heikkenevät ne instituutiot, jotka ovat tähän saakka aina välittäneet tällaisista suurista kysymyksistä: kansallisvaltiot, puolueet, sosiaaliviranomaiset, ammattiliitot.

Perustulo tarttuu sen vuoksi maailman muuttamiseen uudesta näkökulmasta: jokaisen yksilön sisimmästä, tunteesta. Siten se vapauttaa kykymme ja taitomme, jotka tarvitsemme uuden maailman käsittelemiseksi. Työ, sivistys, kulutus, terveys, perhe, valtio, rakkaus, kasvatus – itse asiassa kaikki muuttuu automaattisesti perustulon ansiosta.

Mutta vaikka tämä instrumentti on niin mahtava, se näyttäytyy [meille] aivan lumovana. Perustulo ei ole vallankumous, koska vallankumoukset ovat aina verisiä ja lopulta vain toinen eliitti hallitsee. Siitä huolimatta perustulo on vallankumouksellinen, koska se syntyy yhteiskuntajärjestelmämme sisällöllisessä ytimessä ja korvaa pelon luottamuksella.

Haluan elää tässä yhteiskunnassa! Minulle tuottaa iloa luottaa ja nähdä, että perustulo toimii. Jos myös Te haluatte sen, silloin kutsun Teidät esittämään itsellenne kysymyksen: mitä tapahtuisi, jos minulla olisi yhtäkkiä perustulo?

TURUN YDINKESKUSTAAN TORIPARKKI

VASTINE JOUKO LAAKSOLLE 

(Turkulainen-lehdessä 11.11.2018 julkaistu artikkelini koskien keskustelua Turun maanalaisen paikoitushallin rakentamisen mielekkyyttä) 

Vakuuttavassa artikkelissaan (Turkulainen 1.11.) Jouko Laakso totesi, että ”yhdellä äänellä edelliseltä valtuustolta on saatu oikeus rakentaa kyseinen toriparkki ja sekin yhden äänen enemmistö on kepulikonsteilla hankittu”. Joukolla oli perusteltua aihetta vaatia toriparkin hautaamista. Perusteltua aihetta sen hautaamiseen oli myös niillä, jotka jokin aika sitten järjestetyssä kyselyssä yli 70 %:n osuudellaan vastustivat toriparkkia. Karvas oli kaupunkilaisten pettymys, kun heidän demokraattisesti valitut edustajansa kieltäytyivät järjestämästä vaadittua kansanäänestystä toriparkista.

Turun yleiskaava 2020:n määräyksellä rajoitetaan voimakkaasti ydinkeskustaan suuntautuvaa henkilöautoliikennettä. Jos tämän vaatimuksen toteutumisesta ei huolehdita, kuka korvaa nykytilanteeseen verraten selvästi kasvaneen liikenteen melun, saasteiden, tärinän, ruuhkien ym. aiheuttamat haitat, jotka koituisivat Yliopistonkadun pienliikkeille, asunto-osakeyhtiöille ja asukkaille välillä Kauppiaskatu − Aninkaistenkatu? On aivan selvä, että kaikki muutkin haitat, kuten toriparkin salassa pidetyt ja siksi ilmeisen korkeat rakentamiskustannukset, tulisivat kaupunkikansan maksettaviksi.

Todellisen hyödyn saajia olisivat keskustorin yrittäjät, erityisesti toriparkkiyhtiön keskeiset toimijat TOK- ja TS-yhtymät, jotka keskustassa tontteja omistavina voisivat niille sijoittaa paikoituslai­toksia liiketoimintansa sitä edyllyttäessä. ”Yhtymät eivät kuitenkaan halua toimia näin − eikä kaupunki velvoita niitä siihen, vaikka muita kiinteistön omistajia velvoittaakin. TOK- ja TS-yhtymät saisivat todennäköisesti jopa kaksinkertaisen kiinteistöjalostustuoton: maanalaisen liikerakentamis­oikeuden kauppatorin asemakaavassa ja omille tonteilleen enemmän liikera­kentamisoikeutta, kun autopaikat on sijoitettu to­rin alle.” (Meidän Turku ry:n valituksesta Turun hallinto-oikeudelle 26.7.2012)

No eipä huolta, meillä on nyt vihdoin turkulaisten kokonaisetua (!) vahvasti ajava Turku keskustavisio 2050 ja sitä totetuttamaan asetettu eri alojen asiantuntijoiden visiotyöryhmä. Työryhmä on huolellisesti tutustunut (myös) em. yleiskaavaan sekä Maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL), jonka 9 §:n mukaan ”kaavaa laadittaessa on selvitettävä (…) vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset”.

MRL:n edellyttämien vaikutusten jäätyä toriparkin rakentamisen osalta lain vaatimassa laajuudessa selvittämättä, meillä on nyt vihdoin – visiotyöryhmän ansiosta – laillinen vaihtoehto ydinkeskustan kokonaisvaltaiseksi paikoitusratkaisuksi: parkkiluola Louhi – ja sen laajennus. Tässä joka suhteessa parhaassa ratkaisussa päättäjien ei tarvitse kantaa huolta paikoituslaitoksen laillisuusvaatimusten noudattamisesta.

Mikä kaikkein parasta tämän aidon paikoitusvaihtoehdon toteuttamisessa: visiotyöryhmän ansiosta vihdoin saamme haudattua Turun taudin patogeeninkin, jonka oireista koko kaupunki kärsi aivan liian kauan.

Jouko Hemmi

Turku

KONSTNÄRERNAS ALTERNATIV TILL GUGGENHEIM

KONSTNÄRERNAS ALTERNATIV TILL GUGGENHEIM

(Guggenheimin vastaisessa kritiikissä Vihreiden eduskuntaryhmälle 17.11.2016 lähettämäni viesti)

Varför stöda ett sådant brand vars rykte ser ut att avta? Detta håller i själva verket redan på att ske om man får tro den långa lista som visar hur åtskilliga Guggenheim projekt fallit eller misslyckats (t.ex. här: http://www.hs.fi/kulttuuri/Guggenheimin+s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6+Kaatuneiden+hankkeiden+ listalla+paljon+virheit%C3%A4/a1305553681584).

Härmed uppstår den berättigade frågan om vad som ligger bakom den megalomana iver dethär dussinkonstkonceptet som förökar sig världen över har fått till stånd i vissa direktörers huvuden. Dylikt storhetsvansinne har bara lite att göra med förnuft.

Konstnärernas alternativ till Guggenheim är en betydligt bättre lösning. Varför?

Av den enkla orsaken att Guggenheim är ett färdigtuggat koncept som inte ger rättvisa åt finländskt kunnande eller utrymme för utvecklandet av finländsk konst. I främsta hand skulle Guggenheim som ett amerikanskt kulturstigma allvarligt knapra på vårt värdefulla nationalarv: våra egna konst- och kulturarbetares arbeten och speciellt våra ungdomars möjligheter att utveckla sitt skapande till vårt finska kulturlivs gemensamma bästa.

Bakom följande länk hittas våra konstnärers förklaringar till varför deras alternativ borde åsidosätta Guggenheimprojektet. Jag är av precis samma åsikt. (http://www.hs.fi/kulttuuri/Taiteilijoiden+vaihtoehto+Guggenheimille+tuottaisi+uutta+taidetta+Helsinkiin+/a1305560211882)

Jouko Hemmi

Seniormedborgare

Åbo

RIEMUYLIOPPILASPUHE LAANILAN LUKION LAKKIAISJUHLASSA 4.6.2016

Hei kaikki, arvoisat läsnäolijat!

Tietotekniikan hämmästyttävät saavutukset tuottavat yhä ihmeellisempiä saavutuksia. 10 päivää sitten tehtiin maailman ensimmäinen rakennus 3D-printtauksella - Dubaissa! Kyseessä on noin 250 m2:n talo ja printtaus kesti vain 17 päivää. Tuore CNN:n talousraportti kertoo, että robotit saattavat jo 20 vuoden kuluttua viedä yli 80 milj. amerikkalaiselta ja 15 milj. britiltä työpaikat, eli 50 % molempien maiden työvoimasta! Nämä moderneimmat robotit ovat raportin mukaan “erilaisia: niillä on mahdollisuus korvata ihmisen aivot yhtä hyvin kuin hänen kätensä”.

Erityisesti lääketiede on kehittynyt voimakkaasti. ”Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole.” Näin sanottiin jo v. 1932! Sanoja oli maailmankuulu kirjailija Aldous Huxley dystopiaa kuvaavassa tieteisromaanissaan Uljas uusi maailma.

Me riemuylioppilaat olemme 50 vuoden aikana nähneet ihmiskunnan huikaievan tieteellis-teknologisen kehityksen. Tällainen edistys johtuu evoluutiosta ja henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten älykkyyden, kehittymisestä. 

Ollakseen yhteiskunnalle hyödyllinen ihminen tarvitsee ohjausta ja hyvää koulutusta: sellaista, josta te, uunituoreet ylioppilaat, olette tässä koulussa monta vuotta nauttineet. Teknologisen kehityksen pyörteissä on jäänyt vähemmälle huomiolle eräs hyvin tärkeä asia, joka ravistelee kulttuurievoluution perustaa: ihmisen mentaalista kypsyyttä indikoivan viisauden vajaakäyttö tai suoranainen puute.

Tekniset saavutukset eivät mielestäni riitä osoittamaan sitä, että ihmiskunta olisi valmis ja valaistunut viisauden ”parametreillä” arvioituna. Tarvitsee vain kysyä, miksi historian tehokkaimmilla tuhoaseilla varustautuneet valtiot ”puolustavat” omia intressejään alistamalla lähinaapureitaan tai terrorisoimalla toisilla mantereilla asuvia puolustuskyvyttömiä kansoja. 

Onko niin, että uskonsodista miekkalähetyksineen, noitavainoineen jne. on kulunut liian vähän aikaa, jotta lukuisten eri uskontojen jumalat olisivat ehtineet tehdä keskinäisen rauhansopimuksen, joka olisi saanut heidän kannattajansa luopumaan väärin uskovien eliminoimisesta?

Esimerkkejä ihmisviisauden puutteesta löytyy kotinurkiltamme. Meillä on jo noin 25 vuotta ylläpidetty 200 000 – 300 000 ihmisen massatyöttömyyttä ja sen yhteiskunnalle aiheuttamia vakavia ongelmia. Näin siitä huolimatta, että Suomi on tänä päivänä paljon vauraampi kuin koskaan historiansa aikana. Meille on uskoteltu, että työttömyys vähenee talouskasvun edetessä. Arvostettu filosofimme Henrik von Wright sanoo, että se ei pidä paikkaansa: ”Työttömyys ja talouskasvu ovat yhteensopimattomia vaikuttimia. Talous kumpuaa yhteiskunnan kokonaisuudesta ja kattaa kaikki inhimillisen elämän vaikutusalueet. Työttömyys ei ole taloudellinen ongelma, vaan puhtaasti sosiaalinen.” Arvioin itse, että työttömyyttä ja sen seurauksia pidetään poliittisessa kulttuurissamme ihmisen henkilökohtaisina ongelmina: tyyliin huolehdi itse itsestäsi.

Toinen esimerkki. Meillä on tasa-arvolaki, joka kohtelee ihmisiä yhtenä suurena massana (periaatteella ”one size fits all” - kaikkia arvotetaan samalla mitalla); esimerkiksi työttömiä ja hyvin vaikeassa asemassa olevia pitkäaikaistyöttömiä. Erityisen huonosti kohdellaan vanhuksia, kuten tiedämme. Näissä ja muissa vastaavissa ryhmissä ihmiset ovat lain nojalla - tai sen estämättä - toki ”tasa-arvoisia”. Mutta kaikki muut, joita ei ole stigmatisoitu tai syrjäytetty yhteiskunnan osallisuudesta, ovat lain tarkoittamassa hengessä keskenään paljon tasa-arvoisempia.

Jakautuisivatko pohjoismaisen hyvinvointivaltion saavutukset paremmin koko kansan nautittaviksi, jos tasa-arvolain rinnalla tai sen asemesta meillä olisi olemassa oikeudenmukaisuuslaki? 

Suuri kysymys kuuluu: miksi kulttuurievoluutio on fokusoitunut tieteellis-teknologiseen kehittämiseen eli siihen on jäänyt - tai jätetty - ihmisen henkisen kypsyyden ja viisauden läpimentävä suuri aukko? Onko se luonnon laki vai tietoisesti tehty valinta? 

Suomessa on tämän vuoden alussa käynnistynyt hyvin mielenkiintoinen HundrED - 100 Koulua -hanke, jonka tavoitteena on auttaa Suomea pysymään opetuksen mallimaana. (Pisa-tutkimukset ovat meille kaikille tuttuja.) 

Projektissa rakennetaan ja kootaan käytäntöjä, joissa tunne- ja tietoisuustaidot ovat avainasemassa. Hankkeessa prosessoidaan lasten ja nuorten sosiaalistamiseen, oppimiseen ja kognitiivisten valmiuksien kehittämiseen liittyvää pedagogiikkaa. Tästä ei ole kovin suuri askel väitteeseen ja toivomukseen, että projektin sisäänrakennettuna tavoitteena olisi myös mentaali- ja viisaustaitojen sisällyttäminen esi- ja peruskoulun sekä lukion opetusohjelmiin. 

Te, arvoisat nuoret tulevaisuuden airuet, minne ikinä tästä upeasta opinahjosta lähdettyänne suunnistattekin, ottakaa evääksenne täyspakkaus tutkimusmatkailijan ennakkoluulotonta, uteliasta seikkailumieltä. Matkailkaa, työskennelkää ja opiskelkaa kieliä myös ulkomailla. Tutustukaa eri kulttuureihin ja erilaisten ihmisten tapoihin ja tottumuksiin sekä heidän maailmoja syleileviin ideoihin ja ajatuksiin. Sellaisessa kokemus- ja elämyshorisontissa teidät tyrmäävä hämmennys, hämmästys ja häikäistyminen räjäyttää aivojenne neuronikytkennät aivan uusille taajuuksille: sellaisen uuden tietoisuuden ja viisauden syntymiseen, jonka meidän niin mahtava teknologinen kehitys rinnalleen kaipaa – ja välttämättä tarvitsee.

Albert Einsteinin sanoin: ”Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto. Kun tutkiskelen itseäni ja ajattelumenetelmiäni, olen tullut siihen tulokseen, että fantasian lahja on merkinnyt minulle enemmän kuin lahjakkuuteni omaksua positiivista tietoa.”

Arvoisa juhlayleisö, toivotan teille kaikille aurinkoisen lämmintä, hyvää kesää!