VENÄJÄN AGGRESSIOPOLITIIKKA SEN KUIN JATKUU...

On käsittämätöntä, että Venäjä jatkaa aggressioitaan ja väkivallan käyttöä itsenäistä valtiota vastaan, vaikka sen nomenklatuura – Putin ja sen lakeijat – on jo täysin menettänyt kasvonsa. Asiaan kuuluu, että Venäjän johto syyttää ja varoittaa muita maita puuttumasta Venäjän sisäisiin asioihin, mutta pidättää itselleen oikeuden puuttua muiden valtioiden sisäisiin asioihin. Sekään ei Putinille riitä: pitää vielä anastaa kansanvaltaa ja rauhaa rakastavan naapurimaan alueita ja ryhtyä konkreettisiin toimiin hänen vihollisena (!) pitämänsä Ukrainan itsenäisyyden horjuttamiseksi – jopa sen tuhoamiseksi. Tämän Putin tekee varustamalla Ukrainan ”separatistit” raskailla aseilla ja kouluttamalla heidät niitä myös käyttämään. 

On äärettömän surullista – ja vaarallista – että kansan valitsema (!) johtaja ei ymmärrä tekojensa motiiveja eikä syystä myöskään niiden seurauksia. Olivat ne sitten millaiset tahansa. Jos ne ovat Venäjän kannalta ikäviä, niistä syytetään muita. Jos ne ovat sen kannalta juonittelulla "hyviksi" manipuloituja, niin... kuinka helppoa onkaan nomenklatuuran massiivisella propagandalla saada kansa tukemaan johtajansa neuvostoajoilta perimiä, vastustajien nöyryyttämiseen tai jopa tuhoamiseen soveltamia metodeja!                                                                                                        Tällaiset opit ohjenuoranaan 2000-luvun Neuvos... sorry, Venäjä, näyttää siis jatkavan taivallustaan kohti tulevaisuuttaan näkemättä, että rauhaa rakastava ja ihmisoikeuksia kunnioittava kansainvälinen yhteisö elää aivan toisenlaista maailmaa. Olisi kohtuullista odottaa, että Venäjä ryhtyy kunnioittamaan allekirjoittamiaan kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia. Uskon, että näin se vihdoin tekee, edellyttäen että Venäjä – kaikella ystävyydellä ja diplomatialla – vihdoin saadaan peräytymään valitsemaltaan vaaralliselta tieltä, noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Nyt Venäjä on ajautumassa aivan toiseen suuntaan: tielle joka vahingoittaa yhä enemmän ei vain sen johtajia, vaan maan liike-elämän ja talouden heikkenemisen sekä valtiojohdon kansainvälisen maineen romahduksen johdosta myös sen kansaa.

TURUN KAUPUNGIN KESKUSTA NOPEASTI KUNTOON

(Artikkeli löytyy myös Turkulainen-lehden sivulta 8 otsikolla "Keskusta nopeasti kuntoon - vastine Rosenlöfille", täällä:) 

Sosiaalineuvos Jarmo Rosenlöf (Turkulainen 24.-25.5.) vaatii keskustan nopeaa kuntoon saattamista ja päätösten pikaista toteuttamista, koska keskustan kehittäminen on jo nyt pahasti myöhässä. Pelkona on tyhjien liikehuoneistöjen määrän voimakas kasvu. Tiedämme, että kivijalka- ja muita kauppoja pyörittävien yrittäjien liiketoiminta ja menestys on kaupunkimme elävänä pysymisen ehto!

Ydinkeskustan saavutettavuus – kuten Rosenlöf ehdottaa – vain kaupunkilaisten ydinkeskustaan takaisin palvelujen piiriin saattamisen kannalta ei kuitenkaan ole riittävä argumentti keskustan kokonaisvaltaiselle kehittämiselle. Ei myöskään se, että keskitytään vain joustavien liikennejärjestelyjen tekemiseen. Pelkästään näistä lähtökohdista tapahtuva keskustan kehittäminen ei tuo takaisin niitä kaupunkilaisia, jotka megalomaanisen kaavoitustoiminnan johdosta kaupungin laitamille syntyneisiin super-, hyper- ja muihin mammuttimarketeihin pitkissä autoletkoissa päivittäin ostoksille huristelevat.

Erityisesti ei auta se, että keskustan kehittämättä jättämisestä syytellään tavallisten kaupunkilaisten ”valituskierrettä”, kuten Rosenlöf tekee. Hän tietää, että valitukset ovat vain oire ja niillä vastustetaan valtapuolueiden näkemystä keskustan kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Patogeeni löytyy aivan muualta; sieltä missä vuosikymmenien ajan on Rosenlöfinkin tuella johdettu keskustan ”kokonaisvaltaista” kehittämistä toriparkin rakentamiseen ehdollistetuilla, mutta ei-lainvoimaisilla osa-asemakaavoilla.

Esimerkiksi Meidän Turku ry painottaa keskustan kokonaisvaltaista kehittämistä siten, että kauppatorista/ydinkeskustasta tehdään ympärivuotinen viipymis- ja viihtymiskohde. Leimallista siinä ovat arkkitehtonisesti ja visuaalisesti näyttävät uudet rakenteet, taideteokset, suihkulähteet, puu- ja kukkaistutukset, valot (valoteokset), kulttuuri- ja muut tapahtumat sekä pienyrittäjyyteen perustuvan käsityöläis- ja kahvilakulttuurin ja torikaupan vaaliminen. Syntyy kaupungille näyteikkuna, jossa keskustan uusi, raikas visuaalinen ilme monipuolisen sisältötarjonnan keralla on uusi markkinointivaltti matkailusta merkittävästi hyötyvälle kaupungillemme. On selvää, että niin paikkakuntalaiset kuin erityisesti matkailijat – läheltä ja kaukaa – matkustavat entistä runsaslukuisammin näkemään ja kokemaan kaupunkimme uuden tutustumiskohteen, torikeitaan, jollaista ei ole helppo löytää muualta!

Ydinkeskustan eli torialueen kävijämäärien syystä kasvaessa sinne ei tule ryhtyä ohjaamaan lisää meluisia, saastuttavia ja katuja ruuhkauttavia henkilöautoja ja busseja – viemään pohja em. premisseistä toteutettavalta suunnittelulta. Henkilöautot ohjataan täyttämään Louhi ja muut ympäristössä olevat tyhjät parkkihallit. Keskustoria ruuhkauttavat ja saastuttavat bussit korvataan suuremmat kävijämäärät kerrallaan kuljettavilla ratikoilla. Hiljaisuutensa, luontoystävällisyytensä ja matkustusnautittavuutensa vuoksi ne vain lisäävät keskustan kansainvälisyyden ja yhteisöllisyyden ilmapiiristä iloitsevien ihmisten viihtymistä ja viipymistä shoppailun, viihdeohjelmien, kahvittelun ja muiden mukavien tunnelmahetkien parissa.

Jouko Hemmi

Turku 

 

YDINVOIMAN LISÄRAKENTAMISESTA LUOVUTTAVA!

(Lähetetty Vihreiden kansanedustajille 22.11.2013)    

 

Tervehdys Turusta!

Ydinvoiman lisärakentamistarvetta on vahvasti perusteltu sillä, että sähkön tuonti on viime aikoina lisääntynyt voimakkaasti. Kansalaisille on tuonnin määrästä annettu varsin ristiriitaista tietoa. Tarkoitusperät ovat selvät, koska juuri ydinvoiman rakentamista puolustavan Energiateollisuus Oy:n antama tieto poikkeaa esim. julkishallintoa edustavan TEM:n informaatiosta.

Toisaalta ihmetyttää, että Työ- ja elinkeinoministeriöltä ei ole - ainakaan netissä, kuten pitäisi olla - saatavissa tältä vuodelta mitään tietoa sähkön tuonnin (tai nettotuonnin) määrästä. Sen sijaan Energiateollisuus on julkaissut (web-sivut) tiedot, jotka kertovat sähkön tuonnin kasvaneen tänä vuonna. Ilmoitettu kasvun voimakkuus verrattuna viime vuoteen kuitenkin hämmästyttää: onko siihen lainkaan luottamista? Esimerkiksi juuri TEM:n tilastoissa tuonti on päinvastoin parin viime vuoden ajan laskenut huomattavasti.

Kokonaan eri mittakaavan kysymys on kuitenkin ydinvoiman turvallisuus. Syvällinen, asiantunteva keskustelu siitä on valitettavasti kokonaan unohdettu tämän nykyisen kuin käärmettä pyssyyn ajettavan uuden ydinvoimalahankkeen yhteydessä.  Ollakseen uskottava ydinenergian rakentamisesta vastuullisten tulisi kertoa kansalle niistä mammuttiluokan riskeistä, jotka liittyvät kaikkiin ydinvoimaloihin. Satu Hassin blogikirjoituksessa (joskus pari vuotta sitten) Vihreässä Langassa esiin nostamat veden liikkeiden vaikutukset Olkiluodon jätteiden sijoituspaikan kallioperäonkaloissa... niin, niitä ei kukaan ole ottanut vakavasti. Myös ilmastomuutoksen seurauksena odotettavissa olevat merien vedenpinnan kohoaminen ja vuosittain voimistuvat myrskyt saattavat olla Suomenkin matalille merenrantamille rakennettujen ydinvoimaloiden turvallisuudelle jo piankin tosi vakava uhka. Entäpä muut riskit? Niistäkään ei kansalle ole kerrottu eikä keskustelua käyty. (Ks. blogikirjoitukseni 26.2.2013: http://joukohemmi.blogspot.fi/)

Hyvä Ville Niinistö ja muut Vihreät, nyt olisi Vihreillä, joiden edustamia arvoja kannatan lämpimästi, todellinen tuhannen taalan paikka vaikuttaa sen puolesta, että tästä uudesta JÄRJETTÖMÄSTÄ ydinvoimalahankkeesta luovutaan. Nostakaa se paitsi omalle myös hallituksen agendalle. Sillä asialla on polttava kiire!

Ystävällisin terveisin
Jouko Hemmi

TURUN RATIKAT JA KIVIJALKAKAUPAT VS. KESKUSTAN ELÄVÖITTÄMINEN

"Koko kulutuskulttuurimme on rakennettu auton varaan, vaikka bensiini-moottorin hyötysuhde on vain noin 25 prosenttia”, toteavat Aaro Kiuru ja Saara Ilvessalo (TS 26.3.). Näin he asettuvat tukemaan kaupunginvaltuuston Turun seudun joukkoliikenne 2020 –selvityksestä tekemää päätöstä (14.12.2009, § 278), jonka mukaan ”Raskaimmin kuormitetuille linjoille toteutetaan pikaraitiotie, kun sille on rahoitukselliset ja kaavalliset edellytykset sekä valtionrahoitus ja muiden seudun kuntien osuus toteutuksesta on sovittu.”

Turkulaisen pääkirjoituksessa (15.-16.3) Tomi Kangasniemi ilmaisee huolensa keskustan kivijalkakauppojen häviämisestä: ”Kehitys on surullinen, sillä kaupungin keskustojen elävyys on pitkälti kiinni pienistä erikoisliikkeistä.” Syyksi hän mainitsee mm. sen, että kaupan keskittyminen naapurikuntiin ja kaupunginrajoille ei olisikaan hyvä asia.

Tomi on aivan oikeassa siinä, miten keskustan elävyys vaikuttaa näihin kauppoihin. Menestyäkseen molemmat tekijät tarvitsevat toisiaan. Mutta se lukko, joka on ollut esteenä keskustan kehittämiselle, tulee ensin avata, jotta Tomin viittaama keskustan elävöittämisprosessi saadaan käyntiin. Se ei lähde siitä oletuksesta, että erikoisliikkeet tulisivat takaisin keskustaan, jos ei ole pohjaa jolle rakentaa. Puuttuu yleiskaava, jonka ”päälle” keskustan elävöittämissuunnitelmat laaditaan. Vain näin syntyy se hyvä kehä, joka jatkuu, kun keskustaan palaavat pienet hyvän henkilökohtaisen palvelun liikkeet erikois-, lahja- ja käsityötuotteineen jne. omalta osaltaan vetävät väkeä lisää keskustaan. Kaupat eivät tule takaisin kaupunkikehityksen stagnaatiotilan jatkuessa!

Ratikoiden palauttamishanketta tukee maailmalla vahvistuva raitiotie-liikenteen asema kestävän kehityksen arvojen toteuttajana.  Hankkeen hyötypuolta korostavat myös hupenevat öljyvarannot ja fossiilisten polttoaineiden jatkuva kallistuminen. Ratikkaliikenne on esim. Norjan Bergenissä osoittautunut juuri näistä lähtökohdista hyvin onnistuneeksi ratkaisuksi vähentäessään parin viime vuoden aikana selvästi kallistuvan yksityisautoilun määriä.

Näin tapahtuu myös Turussa, kun kapasiteetiltaan tarkoituksen mukainen kalusto ja reitistö toteutetaan em. hyvien tavoitteiden ja kestävien arvojen kanssa yhteensopivina. Shoppaajat alkavat enenevässä määrin palata keskustaan – asioimaan myös keskustan elävöittämissuunnitelmien toteu-tumisen johdosta jälleensyntyneissä kivijalkaliikkeissä. Autojen melun, saasteiden ja ruuhkien enää häiritsemättä he viihtyvät nyt keskustassa pitempäänkin nauttiakseen kaupunkikeitaaksi ja vetovoimaiseksi matkailu-nähtävyydeksi rakennetun ydinkeskustan visuaalisesta, sisällöllisestä ja yhteisöllisestä ilmeestä, jota ei muualta löydy.

Kaupunkimme kehityksen hyvän kehän matkailumarkkinointiin saadaan lisä- potkua, kun siihen voi-daan perustellusti kytkeä myös Raisio ja Naantali, joiden matkailupalvelutarjontaan niin kotimaiset kuin ulkomaiset vieraamme mieluusti taittavat tutustumismatkansa pikaratikoiden mukavasta ja rentout-tavasta tunnelmasta nauttien. Argumentti, minkä vuoksi myös Raisio ja Naantali saattaisivat helposti osallistua raitsikkaliikenteen perustamiskustannuksiin.

TURUN KESKUSTAA KEHITETTÄVÄ LAIN MUKAISESTI

(Julkaistu Turkulainen-lehdessä 8.2.2014)

Pauliina de Anna ja Maarit Nermes nostavat (Turkulainen 15.1.) ansiokkaasti esille ne syyt, miksi kaupungin ydinkeskusta on jäänyt jo useamman vuosikymmennen ajan kehittämättä. Kirjoittajat toteavat: ”(...) on kulunut 11 vuotta, eikä osayleiskaavasta ole saatu aikaiseksi edes luonnosta. Sen sijaan on laadittu kahteen kertaan torikulman ja toriparkin asemakaavat, jotka hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus ovat jo kertaalleen kumonneet.”

Asiakirjoista käy ilmi, että silloinen kaupunginjohtaja (Kok.) oli keskustan ”kehittämiseksi” perustamansa työryhmän vetäjänä sivuuttanut kaupungin ao. päätöksentekoelinten, kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen sekä kiinteistö- ja rakennustoimenlautakunnan kuulemisen. Työryhmän loppuraportin ”Turun keskusta-alueen kehittäminen 23.6.1993 (30 s.)” johdonmukainen seuraus oli, että kaupunginjohtaja lähti yhdessä tuntemiensa liikemiesten kanssa toteuttamaan raportin periaatepäätöstä kaupungin ydinkeskustan kehittämiseksi. Päätöstä ei siis tehty kuntalain mukaisesti kaupunginvaltuustossa. Nekin päätökset, jotka kaupunginvaltuusto myöhemmin teki, kuten keskustan osayleiskaavan laatimispäätös vuodelta 1997, on jätetty kuntalain vastaisesti täytäntöön panematta.

Kaupungin ydinkeskustan suunnittelu on palautettava oikeille raiteilleen, jolloin – laatimalla keskustan kehittämisen osayleiskaava – voidaan vihdoin varmistaa paitsi asioiden lainmukainen menettely myös ja erityisesti se, että vain näin menetellen saadaan kauppatorin, puutorin, maanalaisten paikoitushallien mahdollisen laajentamisen, matkakeskuksen sekä keskustan kautta kulkevan liikenteen jne. kattavan, hyvän kaupunkisuunnittelun periaatteet ja tavoitteet toteutetuksi.

Muussa tapauksessa – toriparkkimyönteiseksi harhautetun valtuuston päätösten pysyessä voimassa – maineikkaan Turun kaupungin keskustaa tultaisiin edelleenkin ”kehittämään” kuntalain, maankäyttö- ja rakennuslain sekä hyvän hallinnon ja demokratian pelisääntöjen vastaisesti. Sellaista yhteiskuntasuunnittelun harakiriä me laillisuutta ja hyviä pöytätapoja rakastavat turkulaiset emme yksinkertaisesti voi hyväksyä!

PERUSPALVELUJEN YKSITYISTÄMINEN OSASYY VALTION VELKAANTUMISEN KASVUUN?

(Julkaistu Turkulainen-lehdessä 20.11.2013)

Suositusta TV-sarjasta tuttu lääkäri Tapani Kiminkinen lataa täysillä Helsingin Sanomissa (1.11.) arvostellessaan hallituksen harjoittamaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon romutuspolitiikkaa. Hän toteaa, että vuosikymmenten aikana ”hiellä ja vaivalla” tasokkaiksi rakennettujen terveyskeskusten edelleen kehittämiseen ja ammattitaitoisen henkilöstön säilyttämiseen tarkoitetut rahat eivät enää riitä. Sen sijaan niitä riittää nyt jopa ”äyskäröidä” Attendon ja muiden monikansallisten suuryritysten miljoonavoittoihin!

Kuntien valtionosuuksien rumat leikkaukset aiheuttavat peruspalvelujen alati kasvavaa yksityistämistä. Kansakunnan hyvinvoinnin tärkein alue ryvetetään tämän päivän häikäilettömiä pelisääntöjä noudattavien globaalien korporaatioiden temmellyskentäksi. Kunnista on tehty pelinappuloita ja peruspalvelut esineellistetty hyödykkeiksi, joiden arvo bisnesmaailman silmin on sitä parempi mitä enemmän yritykset pystyvät kuntalaisten kustannuksella palveluista voittoa repimään. ”Jyvässeudulla Attendo perii kunnilta lääkärin päivätyöstä 27 000 euroa kuukaudessa, josta lääkäreille tilitetään ruhtinaalliset 12 000 euroa kuukaudessa.” Kiminkinen kertoo myös, että hurjemmistakin summista on kantautunut viestejä Itä-Suomen köyhistä kunnista!
Eipä ihme, että palvelujen yksityistämisen seurauksena veroparatiiseihin lähetetyt hulppeat rahamäärät tuottavat kunnille suuria budjettivajeita, jotka ne joutuvat kattamaan veroäyrin korotuksilla. Kunnista vuolaana pois virtaavaa rahaa ei korvata kuntalaisille eikä valtiolle niitä kenties jo satoja miljoonia euroja, jotka se vuosittain menettää veroparatiiseihin saamatta jääneinä verotuloina. Maamme mahtavin laitos, parlamentti, ei ymmärrä puhaltaa likaista peliä poikki. 
 
Mutta miten tällaiseen moraalittomaan toimintaan on ”ajauduttu”?  Arvostettu poliittisen historian emeritusprofessori Jorma Kalela antaa siihen vastauksen: ”Tänään on perusteltua todeta, että puolueet ovat vain nimellisesti (jos edes näinkään) kansalaisten kannalta vaikuttamisen väyliä. Puolueet ovat nykyisin ennen muuta valtion edustajia suhteessa kansalaisiin. Maan hallitusten ensisijainen tehtävä on hoitaa yhteyttä kansallisen ja  globaalin talouden välillä. Talouskasvun ja sen vaatiman kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen on myös pyrkimys, jonka kaikki puolueet ovat hyväksyneet kaiken poliitiikan peruslähtökohdaksi ja viitekehykseksi...” Edustuksellinen demokratia ei hänen mukaansa tänä päivänä toimi.
 

Filosofi Pekka Himanen yhtyy valtion häneltä tilaamassa pamfletissa Kalelan tutkimustulokseen hieman toisesta näkökulmasta. Himanen toteaa Suomen tilasta: ”Suomi kärsii paitsi taloudellisesta myös henkisestä kestävyysvajeesta.” Väite taloudellisesta kestävyysvajeesta ei pidä paikkaansa: Suomihan ei koskaan ole ollut niin huikean vauras kuin tänään yli 300 000 työttömällään ja 900 000 köyhällään. Henkisestä kestävyysvajeesta olen Himasen kanssa samaa mieltä. Häneltä jäi kuitenkin kertomatta, ketkä tai mitkä tahot tuota henkistä kestävyysvajetta tuottavat. Vastaus löytyy edellä viitattujen talousmahtien ja valtaeliitin/valtionedustajapuolueiden etujen vaihdantasuhteesta, jossa korkeat päättäjämme mestaroivat humaanisuutta ja oikeudenmukaisuutta rakastavaa kansaansa vierailta mailta omaksumillaan uusliberalistisilla opeilla, joita myös turbo- tai tuhokapitalistisiksi kutsutaan.

SEDVANLIG SYSSELSÄTTNINGSPOLITIK I FAROZONEN

(Julkaistu Hufvudstadsbladet-lehdessä 22.7.2013)

Nils Torvalds skriver (Hbl 2.7.) om hur man borde bemöta de stora sam- hälleliga utmaningarna. Hans lösning på dem angår främst frågan om hur den enorma arbetslösheten borde avskaffas och om basinkomsten skulle spela någon roll i den kontexten. Jag är enig med honom om att ”det samhälleliga värdeskapandet sker genom arbete”. Jag tror att det allra viktigaste är hur arbetets värdeskapande realiseras och speciellt hur de mänskliga rättig-heterna enligt grundlagen verkställs.

 

”Därför behöver vi en industri- och sysselsättningspolitik (…) som ska åter- skapa arbetets roll som en grundpelare för själv- och högaktning”, säger Torvalds. Det blev oklart vad den politikens väsen är. Knappast syftar han på den rådande politiken och dess iver att fortfarande hålla 200 000 – 300 000 människor som arbetslösa och bibehålla den därpå följande storfattigdomen. Nästan en miljon fattiga hoppas på att befrias från sitt sociala stigma och återfå sin själv- och högaktning.

 

En dylik politik är knappast den rätta vägen för att garantera välmående för alla som bor i ett nordiskt välfärdssamhälle. Inte heller behöver man den för att ”återskapa arbetets roll (…) för själv- och högaktning”. Ty det instrumentet är redan i bruk – för dem som har lyckats bevara sitt anställningsförhållande! Nu behövs det en helt ny samhällsordning vars främsta mål är att återskapa en människovärdig status för dem som nu står utanför vår välfärds delaktighet och medbestämmande.

 

Den reformen kallas för basinkomst. En viss summa (en modell skulle ersätta basutkomststöden) tilldelas vederlagsfritt alla vuxna vilket innebär att en stor del av befolkningen inte längre behöver bli kontrollerad, stressad och föröd-mjukad genom det förnedrande socialskyddssystemet. Med basinkomsten ska socialbyråernas uppgift rationaliseras så att de hädanefter koncentrerar sig på att endast sköta om dem som verkligen behöver socialhjälp.

 

Socialskyddssystemets upplösning ger chansen för basinkomsten att ta hand om arbetsdugliga och andra på sina säregna sätt kreativa människor obero- ende av vilket slags värdeskapande jobb, verksamhet eller aktivitet de sysslar med. Det handlar speciellt om de hundratusentals arbetslösa vilkas erfaren- heter och kunnande inte åtnjuter den själv- och högaktning som de har för- tjänat.

 

I kölvattnet av socialskyddets justering förnyas vår arbetskraftsförvaltning vars lokala resurser samordnas med ansvarskommunen, dess företagsliv och andra vederbörande. Det uppstår en ny värdeskapande mekanism som just på lokalnivån bäst kan ta hänsyn till både arbetssökandens och arbetsgivarens behov. Basinkomsten förstärker en sådan sporrande livssyn ytterligare då man inser inkomsten vara banbrytare till en ny samhällspolitik som uppskattar det moderna arbetets och aktiviteternas mångsidighet samt människans naturliga behov att njuta frukterna av sin kreativitet för sig själv och samhället

.

Dessutom är basinkomsten mycket inspirerande för våra 200 000 småföre-tagare som utgör grunden för landets ekonomi då de med inkomsten kan klara lågkonjunkturer, tillfälliga avbrott i inkomstflödet, konkurshot etc. Det bästa med basinkomsten är ändå att arbetets utbud och efterfrågan kan mötas mycket bättre än i nuläget. Uppsökande ungdomsarbete är en bra början. Men basinkomsten ska rädda inte bara våra ungdomar, utan även övriga, från att falla offer för ett förnedrande system när de drabbas av arbetslöshet. (mera om basinkomst: http://perustulo.org/)