PERUSTULO TARVITSEE SINUA

Allekirjoitusten kerääminen kansalaisaloitteeseen perustulon puolesta alkaa 1.2.2013. Puolessa vuodessa aloitteen taakse on kerättävä vähintään 50 000 kansalaisen tuki.

Tavoitteen toteuttamiseksi BIEN Finland - Suomen perustuloverkosto ry on nyt järjestäytynyt yhdistykseksi.

Kutsumme jokaisen perustuloaloitteesta kiinnostuneen henkilön ja yhdistyksen liittymään yhdistyksen jäseneksi ja tukijaksi!

Perustulo toteutuu sinun avullasi!

Kampanjan menestys edellyttää nimien keräystyötä sekä erittäin paljon viestintämateriaaleja ja ilmoituksia.

Yhdistyksen jäseneksi liityt lähettämällä sähköpostia osoitteeseen bien.finland@gmail.com. Lähetämme paluuviestinä ohjeet jäsenmaksun maksamiseksi.

Yhdistyksen jäsenmaksu vuodelle 2013 on 10 euroa.

Toimi heti! Liity jäseneksemme! Älä odota joulun yli!

Täytä myös lomakkeemme kampanjan kenttätyöhön osallistumiseksi: http://perustulo.org/mukaan!

Terveisin,

BIEN Finland - Suomen perustuloverkosto ry


Lisätietoa:

BIEN Finlandin kotisivut: http://perustulo.org/

Kansalaisaloite on luettavissa täältä: http://perustulo.org/kansalaisaloite-perustulosta

Perustuloverkoston sähköpostilistalle ja Facebook-ryhmään ovat tervetulleita kaikki yhdistyksen jäsenyydestä riippumatta.

Sähköpostilistalle liityt osoitteessa http://sympa.kaapeli.fi/sympa/info/bien-finland

FB-ryhmäämme voit klikata täältä: http://www.facebook.com/groups/317564488310754

PERUSPALVELUJEN ULKOISTAMISESTA

Olemme viime päivinä kuulleet huolestuttavia uutisia julkisen terveydenhuoltomme tilasta. Kyseessä on yhteiskuntamme perustaa nakertava kehitys, joka on seurausta valtaeliitin omaksuman uusliberalistisen doktriinin mukaisesta strategis-poliittisesta linjasta, jolle leimallista on julkisten peruspalvelujen ulkoistaminen yksityiselle bisnekselle.

Operaatiota kutsutaan hämäävästi valtionohjaukseksi. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Hallituksen oikeistovoimin kunnallinen peruspalvelutuotanto kriisiytetään. Kuntarahoituksen valtionosuuksia vähennetään rajusti, jolloin voidaan todeta, että julkiset palvelut eivät toimi tai ne toimivat huonosti. On saatu syy ilmoittaa kansalle, että peruspalvelut pitää ulkoistaa yksityisille firmoille, joiden väitetään hoitavan potilaansa paremmin ja tehokkaammin. Samalla – kuten asiaan kuuluu – unohdetaan mainita ne mittarit, jotka osoittavat yksityishoidon paremman tehokkuuden.

Kasvava määrä peruspalveluhenkilöstöä on syystä saatu ”ohjatuksi” määräaikaisiin työsuhteisiin, silpputöihin, irtisanomisiin ja heikentyviin työskentelyolosuhteisiin. Määrärahojen leikkaukset estävät palauttamasta resursseja, jotka tarvitaan lääkäripulan helpottamiseen, potilasjonojen lyhentämiseen ja kasvavan eläköitymisen aiheuttaman lisääntyvän hoidon toteutukseen. Hoitohenkilöstö on tarkoituksellisesti ajettu tapetin ja seinän väliin heidän taistellessa työpaikkansa pysyvyydestä. Ei siis ole lainkaan ihme, että Suuri Kriisiyttäjä on toimiensa pakkosyöttäjänä onnistunut antamaan kuvan yksityistämisestä paremman ja tehokkaamman hoidon toteuttajana. Näin on toteutumassa kansakuntamme pääideologin, Kokoomuksen, ulkoistamis- ja yksityistämismanian keskeinen tavoite rahan parantavan vaikutuksen istuttamiseksi kunnalliseen peruspalvelutuotantoon.

Tehokkaammin lääkärit ja hoitajat eivät voi potilaitaan yksityisessä bisneksessä kuitenkaan hoitaa. Sen todistaa Adam Smithin klassinen talousteoria, jonka mukaan esim. juuri sairaanhoito on ”tuottamatonta” työtä, koska siitä ei millään voi nyhtää ns. lisäarvoa sijoitetun pääoman jatkeeksi. Siispä ulkoistamaan ja yksityistämään! Ja kas, samasta työstä onkin hetkessä tullut tuottavaa. Ja niin mainittuihin peruspalveluihin sijoitetut pääomat tulevat kohisten nousevine korkoineen takaisin. Tämä ei ole sattumaa, kun tiedämme globaalien suurpääomasijoittajien jo saalistavan kansainvälisillä markkinoilla kaupattavia peruspalvelujamme. Kymmeniä, kenties jo satoja miljoonia euroja soljuu sukkelasti kasvottoman Molokin kitaan, pois maastamme. Siis mitkä rahat? Tietysti juuri ne kriisiyttämisellä halutut ja saavutetut ”säästöt”, jotka palvelujen ulkoistamisen kautta ohjautuvat yksityisen bisneksen lihaviin voittomarginaaleihin.

Tosiasia siis on, että yksityiselle bisnekselle ulkoistettuna kunnalliset peruspalvelut tulevat veronmaksajille huomattavasti kalliimmaksi, koska palveluilla edellä mainitulla tavalla keinoteltu taloudellinen hyöty ja suuret voitot valuvat kunnan, sen asukkaiden ja koko kansantaloutemme ulottumattomiin. Siis ei niiden kunnallisten peruspalvelujen kehittämiseksi, joiden ylläpito on perustuslaissa säädetty kunnan tehtäväksi perustuslain ja siitä johdettujen muiden lakien, kuten tasa-arvolain, edellytysten mukaisesti.

KUNNALLISVAALIT RATKAISEE TORIPARKIN KOHTALON

Kunnallisvaalien lähestyessä tunnelma Turun toriparkkikysymyksen tiimoilta lämpenee. Lehdissä ja sosiaalisessa mediassa käydään tiivistyvää keskustelua niin puolesta kuin vastaan. Kaupunginvaltuuston vain yhden äänen enemmistöllä toriparkin rakentamisen puolesta viime kesäkuussa tekemästä asemakaavapäätöksestä on jätetty lukuisia valituksia Turun hallinto-oikeuteen.   Mitenkähän kaupunkikansan tahto lopulta voittaa..?  Voit seurata toriparkkikeskustelua esim. täällä: http://www.facebook.com/EiToriparkille. Seuraavassa omia näkemyksiäni asiasta - kirjoitus, joka julkaistiin tänään Turkulainen-lehdessä.

Suuri enemmistö meitä turkulaisia vastustaa toriparkkia mm. sen suurten riskien ja mittavien kustannusten vuoksi, jotka kaupunkilaiset joutuisivat aikaisempien vuosien suurten menojen päälle maksamaan. Hanketta vastaan on myös muita hyviä syitä, joita kaupunkilaiset ja kansalaisjärjestöt ovat lukuisissa kirjoituksissaan tuoneet esiin. Niitä hankkeen kannattajat eivät ole ottaneet kuuleviin korviinkaan. Kansanäänestyksen estämiset puolestaan kertovat siitä, että hanketta puoltavien päättäjien ja heidän kytköksiensä motiiveja ohjaa pelko vastustajien vahvoja argumentteja kohtaan.

Jotta saataisiin varmuus toriparkin torjumisesta ja hautaamisesta lopullisesti, kaupunkikansan ääni voidaan saada esiin myös virallisesta kansanäänestyksestä poikkeavalla, mutta yhtä luotettavalla tavalla – vieläpä ilman lisäkustannuksia. Miten?

Lokakuun kuntavaaleihin ehdolle asettuvilta vaadimme julkisen vastauksen siihen, kannattavatko vai vastustavatko he toriparkin rakentamista. Esimerkiksi maininta vastustamisesta joukkoviestimien vaalikampanjamainoksissa ja sosiaalisessa mediassa riittää. Luottamusta puoluepolitiikkaa kohtaan herättäisi se, että myös puolueet ilmoittavat virallisen kantansa toriparkista julkisuuteen. Tämä on tärkeää siksi, että äänestäjät saavat varmuuden siitä, että puolueen valituksi tullut ehdokas ei joudu esim. puoluekurin johdosta tahtomattaan syömään sanojaan valtuuston tulevissa toriparkkiäänestyksissä.

Sillä me toriparkin vastustajat äänestämme varmasti vain niitä uudelleen ehdolle asettuvia valtuutettuja, jotka vastustivat toriparkin rakentamista valtuuston äänestyksissä. Äänestämme myös vain niitä uusia valtuustoon pyrkijöitä, jotka ovat julkisuudessa ilmoittaneet vastustavansa toriparkkia. Tämä on paras tapa – kansanäänestystorjuntojen jälkeen – varmistaa, että toriparkkia kannattavien ja vastustavien äänet kohdistuvat äänestäjien tahdon mukaisesti.  

Näin kunnallisvaaleissa kaupunkilaisten ääni tulee vihdoinkin kattavasti kuulluksi, kun he pääsevät äänestämään ehdokkaita, jotka - puolueiden vastustamatta oman mielipiteensä julkistamista - etukäteen julkisesti ilmoittavat kantansa tässä kaupunkimme kehittämisen tärkeässä asiassa.

VASTAUS HEIKKI VAISTEELLE TURUN TORIPARKISTA

(Julkaistu 1.8. lehdissä Aamuset ja Turkulainen)

Toriparkki Oy:n puheenjohtaja Heikki Vaiste kirjoitti Helsingin Sanomissa 30.6., että torikauppiaat ovat huolissaan torikaupan jatkumisesta rakennusaikana. Muita torikauppiaiden suuria huolenaiheita Vaiste ei tuo esiin. Hän jättää mainitsematta heidän ja kaupunkilaisten yhteisen huolen mm. torin ympärillä olevien paksujen savikerrosten vöyrymis-  ja paalutusten lahoamisvaarasta, jota tulevia tilanteita vastaamattomat tutkimukset tai ennusteet eivät poista. Vaiste ei siis ole – hanketta kannattavien päättäjien tavoin – lainkaan kiinnostunut kuuntelemaan torikauppiaita eikä niitä kaupunkilaisia, jotka ylivoimaisena enemmistönä vastustavat toriparkkia. Hänen ei tarvitse kuunnella, koska hän luottaa edustamansa yhtiön tilaamaan ”tutkimukseen”, jolla selvitettiin toria liki olevien yritysten ja niiden työntekijöiden myönteinen suhtautuminen toriparkkia kohtaan. Ei etäämmällä torista olevien yritysten ja niiden työntekijöiden suhtautumista, jotka eivät toriparkista hyödy.

Eräs tärkeä näkökohta, jonka vaikutuksia Turun ydinkeskustan – sisältäen torin vierialueella jo olevien paikoitushallien hyödyntämisen ja laajentamisen – pitkäntähtäimen suunnitteluun päättäjät eivät syystä ole pohtineet, liittyy kaavoitustoimintaan. Siihen kaupungin kaavoittajien ja liike-elämän yhteistyöhön, jolla liikenne- ja asiakasvirrat ohjattiin kaupungin laitamille kaavoitettuihin ja rakennettuihin super-, hyper- ja megamarketteihin, joissa riittää hehtaaritolokulla parkkitilaa niin maan alla kuin maan päällä – ja raikasta ilmaa kaiken ikäisille.

On varsin kohtuullista edellyttää, että Vaiste tai joku Turun päättäjistä kertoisi julkisesti, miten he kääntävät nämä vuolaat virrat – tai edes osan niistä – takaisin kaupungin keskustaan, jotta torin vierustan useat, tänään lähes tyhjillään olevat hallit saataisiin ensin täyteen. Takaisin niitä virtoja tuskin tuovat Vaisteen itsevarmuutta huokuvat sanat Rakentaja-lehdessä 2.4.2012 julkaistussa haastattelussa, jossa hän toteaa, että ”toriparkki on ehdoton edellytys sille, että Turun keskusta pysyy elinvoimaisena". Lukijalle jäi epäselväksi, tarkoittiko hän sitä elinvoimaisuuden tasoa, joka keskustassa vallitsi ennen asiakasvirtojen vyörymistä em. ostosparatiiseihin vai virtojen nykyistä tasoa.

Toriparkin sitominen torin uudistukseen ei ole oikea premissi ydinkeskustan tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen. Toriparkin rakentaminen ei yksinkertaisesti ole Turun kaupungin ja sen asukkaiden kokonaisedun mukaista mm. siihen liittyvien huomattavien riskien ja veronmaksajille tulleiden ja tulevien kohtuuttomien kustannusten vuoksi. Oikea lähtökohta on torin ja sen lähialueen pitkäntähtäimen kehittäminen torikaupan toimintaedellytysten parantamisen, torimiljöön arkkitehtuurin ja maisemoinnin, saasteettoman ja meluttoman liikenteen sekä kulttuuristen ohjelmasisältöjen suunnittelun funktiona. Tasokkaan suunnittelu(kilpailu)n kautta saadaan niin meitä turkulaisia kuin meidän koti- ja ulkomaisia vieraitamme – matkailijoita – houkuttava ja koukuttava viihtyisä, kulttuurisia elämyselementtejä tarjoava, ympäri vuoden avoinna oleva torikeidas.

AY-LIIKE MUKAAN PERUSTULORINTAMAAN - Li Anderssonin haastattelu Kansanuutisten Verkkolehdessä 25.7.2112

Li Anderssonin hyvät perustelut perustulon välttämättömyydestä saivat minut pohtimaan poliitikkojen hellimää väitettä, että talouskasvu vähentää työttömyyttä. Onkohan heiltä lipsahtanut unohtumaan aika, esim. 70- ja 80-luku, jolloin Suomen ollessa taloudellisesti huomattavasti vähemmän vauras meillä vallitsi lähes täystyöllisyys? Tänään valtiomme on superrikas, mutta siitä huolimatta työttömyyden annetaan jatkua vuodesta toiseen huippukorkeana. Tälla huimalla talouskasvulla työttömyys olisi niin haluttaessa ollut helppo poistaa kokonaan jo aikoja sitten – siis sillä edellytyksellä, että poliitikot olisivat tehneet niin kuin opettavat. Mihin nämä parin vuosikymmenen aikana kertyneet rahat ja rikkaudet menevät – muuhun kuin työttömyyden poistamiseen? Oikea vastaus lienee: erittäin kalliin suurtyöttömyyden ja sen aiheuttamien vakavien yhteiskunnallisten ongelmien sekä niiden ”hoitamiseksi” tarkoitetun, aikaamme täysin sopimattoman sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseen. Ei syiden poistoon, vaan oireiden hoitoon!

Kun työttömyyden "hoitoon" sidottua kansantalouden mittavaa varallisuusmassaa ei käytetä yhteiskunnan henkisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kehittämiseen eli ihmisarvoisen toimeentulon ja elämän ylläpitämiseen ja turvaamiseen, edellä esittämästäni voi vetää tietyn johtopäätöksen. Sen antaa suuri humanistimme, filosofi G.H. Wright, joka on todennut, että taloudella ja työttömyydellä ei ole kausaliteettia. Hänen mukaansa ”talous syntyy yhteiskunnan kokonaisuudesta ja se kattaa koko elämänpiirin: työttömyys ei ole taloudellinen, vaan sosiaalinen ongelma”. Tämä arvokas näkökulma on syytä pitää mielessä erityisesti perustulon rahoitusta pohdittaessa.

Perustulon oikeiden premissien auettua ay-liikkeelle ja poliittisille päättäjillemme – niin, olen Lin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että perustulon toteutuminen on vain ajan kysymys. ”Ne hyvät asiat, joita ennen pidettiin erikoisina ja mahdottomina toteuttaa, hyväksytään tänään itsestään selvinä.” (Bertrand Russell)

TORIPARKKI OY:N PJ. HEIKKI VAISTEEN KIRJOITUKSESTA HESARISSA 30.6.

Vaiste kirjoittaa, että torikauppiaat ovat huolissaan torikaupan jatkumisesta rakennusaikana. Mitään muita torikauppiaiden huolenaiheita Vaiste ei tuo esiin. Hän jättää tarkoitushakuisesti mainitsematta heidän ja kaupunkilaisten yhteisen huolen mm. torin ympärillä olevien paksujen savikerrosten vöyrymis-  ja paalutusten lahoamisvaarasta, jota tulevia tilanteita vastaamattomat tutkimukset tai ennustukset eivät onnistu poistamaan. Vaiste ei siis ole – hanketta kannattavien päättäjien tavoin – lainkaan kiinnostunut kuuntelemaan torikauppiaita eikä niitä kaupunkilaisia, jotka ylivoimaisena enemmistönä vastustavat toriparkkia. Hänen ei tarvitse, koska hän luottaa edustamansa yhtiön tilaamaan ”tutkimukseen”, jolla selvitettiin toria liki olevien yritysten ja niiden työntekijöiden myönteinen suhtautuminen toriparkkia kohtaan.

Kaupunkilaisten mielipiteen laajasti kuulematta jättämisen ymmärtää, koska he muussa tapauksessa antaisivat tylyn tuomion toriparkille. Näin siitä yksinkertaisesta syystä, että hanketta vastustavat eivät ole vieläkään saaneet kauan odottamaansa vastausta ydinkysymykseen, joka liittyy Toriparkki Oy:n poliittisten partnereiden kaavoitustoimintaan. Sen seurauksena liikenne- ja asiakasvirrat on tehokkaasti ohjattu – ja ohjataan edelleen – kaupungin laitamille kaavoitettuihin ja rakennettuihin super-, hyper- ja megamarketteihin. Sieltä löytyy hehtaaritolokulla parkkitilaa niin maan alla kuin maan päällä – ja raikasta ilmaa riittää kaiken ikäisille.

Olisi varsin kohtuullinen vaatimus, jos Vaiste tai joku päättäjistä kertoisi kaupunkilaisille, miten he kääntävät nämä vuolaat virrat takaisin kaupungin keskustaan. Takaisin niitä tuskin tuovat Vaisteen itsevarmuutta huokuvat sanat Rakentaja-lehdessä 2.4.2012 julkaistussa haastattelussa, jossa hän toteaa, että ”toriparkki on ehdoton edellytys sille, että Turun keskusta pysyy elinvoimaisena". Lukijalle jäi nimittäin epäselväksi, tarkoittiko hän sitä elinvoimaisuuden tasoa, joka keskustassa vallitsi ennen asiakasvirtojen vyörymistä em. ostosparatiiseihin vai virtojen nykyistä tasoa.

Vastausta odotellessa eräs em. kaavoituspolitiikan ja toriparkin vankka demarikannattaja kaupunginvaltuustossa kertoi minulle lähettämässään e-mailissä, että hän joutuu vastentahtoisesti lähes päivittäin käymään kaupunkilaitamien megamarketeissa ostoksilla. Mutta lapsensa mukana ollessa hän ajaa aina mielellään marketeissa asioimisestaan luopumattomien tuhansien muiden autoilijoiden tavoin ruuhkauttamaansa keskustan katua ja ramppia pitkin maanalaiseen autoiluhalliin, joka ei täyty liikkumatilan, raikkaan ilman, pakokaasujen, melun ja tärinän puutteesta.

Toriparkin sitominen torin uudistukseen ei ole oikea premissi ydinkeskustan tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen. Se ei yksinkertaisesti ole Turun kaupungin ja sen asukkaiden kokonaisedun mukaista siihen liittyvien huomattavien riskien ja veronmaksajille tulleiden ja tulevien kohtuuttomien kustannusten vuoksi. Oikea lähtökohta ja ratkaisu on torin ja sen vierialueen pitkäntähtäimen kehittäminen torikaupan toimintaedellytysten parantamisen ja torimiljöön arkkitehtoonisen, maisemallisen, kulttuuristen ohjelmasisältöjen sekä saasteettoman ja meluttoman liikenteen suunnittelun funktiona. Tasokkaan suunnittelukilpailun kautta saadaan niin meitä turkulaisia kuin meidän koti- ja ulkomaisia vieraitamme (matkailijoita!) houkuttava ja koukuttava viihtyisä, kulttuurisia elämyselementtejä tarjoava, ympäri vuoden avoinna oleva torikeidas. Mahdollisesti henkilöautoillaan keskustaan pyrkiville on tarjolla runsaasti tyhjää tilaa useissa eri parkkihalleissa aivan lähituntumassa. 

P.S. Aleksi Laineen erinomainen artikkeli aiheesta tämän linkin takana: http://aleksilaine.blogspot.fi/2012/06/toriparkki-kuuluu-menneisyyteen.html  

TORIPARKKI EI TÄYTÄ HYVÄN KAUPUNKISUUNNITTELUN EHTOJA

Taustaa

Kaupungin asemakaavan muutosta on lähdetty ajamaan siitä olettamuksesta, että kaupungin ydinkeskustan pitkän tähtäimen kehittämisen paras tulos saavutetaan vain, jos kehittäminen sidotaan torialueen alle rakennettavaan paikoitushalliin.

Valitsemamme päättäjät ovat linnoittautuneet kaupungin kehittämisessä jyrkästi kahteen eri leiriin: toinen kannattaa kehittämistä autoiluhallilla, toinen autoiluhallitta. Yhteisymmärrykseen pääsy em. olettamuksen nojalla näyttäisi edellyttävän tämän tyyppistä kehittämistä vielä pari vuosikymmentä, päättäjät kun ovat sitä harrastaneet kaupunkilaisten hyväksi vasta kaksikymmentä vuotta.

Riitapukareilla on kuitenkin selkeä yhteinen tahto – ainakin mikäli on uskominen Turun sanomien pääkirjoitusta 10.6.2012, joka konkretisoi tuon tahdon näin: ”Kukaan ei enää puhu itse asiasta eli siitä, millä tavalla ja kenen ehdoilla Turun keskustan elinvoimaa lisätään. Kukaan ei etsi rakentavaa kompromissia, johon laaja enemmistö voisi sitoutua.”

On siis heidän kannaltaan aivan loogista, että he tahtovat maksattaa kalliit riitansa seuraavatkin 20 vuotta kaupunkilaisilla, luottaen siihen, että heidän 40 vuotta vanha parkkihalliin kyllä/ei-ehdollistamansa asemakaavamuutos kaupungin ydinkeskustan kehittämiseksi vuonna 2042 vahvistettaisiin.

Uutena turkulaisena olen ihmetyksen sormi kummastuksen suussa ihmetellyt, miten tällainen käyttäytyminen on Euroopan kulttuuripääkaupunkina laajaa kansainvälistä mainetta niittäneelle Turulle ylipäätään mahdollinen. Ehdittyäni hieman tutustua po. asiaan olen tehnyt seuraavia ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan havaintoja ja johtopäätöksiä sekä esitän kysymyksiä, joilla saattaisi olla selvä kausaliteetti nyt vallitsevaan tilanteeseen. Jos olen varustettu puutteellisin tiedoin tai selvästi väärässä, pyydän, että joku täydentää tai korjaa.

Havaintoja

1. Toriparkin yleissuunnitelma puuttuu, todetaan toriparkkihanketta vastustavien Facebook-sivulla. Sellaiseksi lienee tarkoitettu netistä löytämäni ”havainnekuva”, jossa Toriparkki Oy on täyttänyt torialueen kulmasta kulmaan vedetyillä muutamilla viivoilla, istutuksilla ja häkkyröillä välttyäkseen – kuten piirroksen tekstissä todetaan - rikkomasta ”torin aukiomaisuutta”. Alkeellinen piirros ei todellakaan vältä jättämästä katsojaa kuvassa viitattuun autioon tunnelmaan. Siellä sanotaan myös, että se – siis tuo autio tunnelma – on ”Toriparkki Oy:n osakkaiden näkemys tulevasta uudistetusta Turun Kauppatorista”. Siis ei ammatti-ihmisten/osaajien näkemys.

Itse en ole löytänyt sellaista Toriparkki Oy:n laatimaa kaupungin ydinkeskustan kehittämissuunnitelmaa, joka kattaisi toriparkin ja keskustorin sekä sen vierialueet.

2. Ei ole olemassa sellaista kaupungin toimesta tehtyä keskustorin ja sen lähialueen pitkäntähtäimen kehittämissuunnitelmaa, johon olisi sidottu torin alle rakennettava paikoitushalli.

3. Ei ole olemassa sellaista kaupungin toimesta tehtyä keskustorin ja sen lähialueen pitkäntähtäimen kehittämissuunnitelmaa, johon ei olisi sidottu torin alle rakennettavaa paikoitushallia.

Kysymyksiä ja johtopäätöksiä

Miksi pitäisi hyväksyä sellainen asemakaava tai asemakaavamuutos, joka sitoo kaupungin ydinkeskustan pitkän tähtäimen kehittämisen torin alle rakennettavaan paikoitushalliin? Vastauksia tähän kysymykseen löytyy esimerkiksi toriparkkihanketta vastustavien Facebook-sivulla http://www.adressit.com/elava_keskusta_ilman_toriparkkia. 

Miksi pitäisi järjestää kansanäänestys? Mistä äänestetään, kun vaihtoehtoja ei ole: on vain toriparkki? Jos vaihtoehtona pidetään sitä, että äänestetään toriparkkia vastaan tai tyhjää, se merkitsee sitä, että palataan alkutilanteeseen – sinne 20 vuoden takaisiin lähtökuoppiin. Toriparkki ”vaihtoehtona” pysyy kiistakapulana vielä kauan, mikäli siitä ei luovuta tai sille ei haluta kilpailevaa suunnitelmaa.

Olen kummastellut suuresti sitä, miten ihmeessä päättäjät voivat edellä osoitetun vaihtoehdottomuuden ja kompromissihaluttomuuden vallitessa päättää mistään, kun heille ei ole annettu välineitä mihinkään muuhun kuin fiksoitua ennalta annettuun ainoaan ratkaisuun. Kun vaihtoehdot on rajattu ulos, mistä päättäjät voisivat myöskään tietää, olisiko jokin muu kuin toriparkkiin ehdollistettu ydinkeskustan kehittämisratkaisu parempi?

Toriparkin rakentamisen sisältävän asemakaavan hyväksyminen, jonka premissit ovat ydinkeskustan suunnittelun vaihtoehdottomuus, kaupunkilaisten kuulemisen laiminlyöminen ja loputtomalta näyttävä poliittinen pelleily ja jähnääminen, vain vahvistaisi meille kaupunkilaisille ne syyt, miksi edustajamme kaupungin päättävissä elimissä ovat ajautuneet toistuviin pattitilanteisiin ja valinneet toimintansa ohjenuoraksi puoluepoliittisia ja erityisesti tiettyjen tahojen kaupallisia intressejä palvelevan politikoinnin. Kun näin on tapahtunut, päättäjät ovat ymmärtäneet asemansa ja tehtävänsä kaupunkilaisten edustajina väärin. Mutta voiko kaikkea laittaa päättäjiemme piikkiin?

Vaihtoehtojen rajaamisella päätöksenteon ja sen edellyttämän hyvän valmistelun ja hyvän harkinnan ulkopuolelle viittaan mielestäni asian ydinongelmaan: siihen kausaliteettiin, jossa jäljet johtavat sille kuuluisalle sylttytehtaalle. Sinne, josta juuri noita edellä mainittuja työkaluja ei tulkintani mukaan ole voitu saada käyttöön vaihtoehtoisten suunnitelmien puuttumisen vuoksi tai niitä resursseja ei ole haluttu käyttää vaihtoehtoisten suunnitelmien hankkimiseksi. Tarkoitan niitä kaupunkisuunnittelun hyviä periaatteita ja premissejä, joita konsekutiivisesti ajatellen – ja oman tulkintani mukaan – kyseisessä hankkeessa ei lähtökohtaisesti ole syystä tai toisesta noudatettu. Niinpä on käynyt tai annettu tapahtua niin, että lähtien edellä mainituista premisseistä on saatu se, mitä on tilattu halutun tavoitteen saavuttamiseksi.

Suunnittelukilpailu

Oikaisen hieman ja totean kaupunkisuunnittelun periaatteista tässä yhteydessä konsekutiivisesti lopuksi sen, että asemakaavamuutosta näin merkittävän kaavoitushankkeen ollessa kyseessä on syytä hakea vahvistettavaksi vasta sen jälkeen, kun ao. hankkeesta on järjestetty hyvältä kaupunkisuunnittelulta edellytettävin kriteerein varustettu suunnittelukilpailu ja sen voittaja on tullut valituksi. Turun kaupungin nyt käsillä oleva ydinkeskustan (kauppatorin ja sen lähialueen) pitkäntähtäimen kehittäminen on mittasuhteiltaan, luonteeltaan ja visioiltaan juuri sellainen, joka tulisi ehdottomasti toteuttaa tasokkaalla suunnittelukilpailulla.

Juuri kaupunkiin asettuneena olen ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan asemasta ehtinyt ihmettelemästä päästyäni ihmetellä sitä, että kansainvälisestikin arvioiden merkittävän kulttuurikaupunkimme näin merkittävästä kehittämishankkeesta ei tällaista kilpailua vielä ole järjestetty. Vai onko sellainen sittenkin järjestetty? Jos ei ole, millaisin argumentein sellaista ei voitaisi järjestää?

Eräs tärkeä perustelu suunnittelukilpailun järjestämisen puolesta olisi mielestäni se, että kaupungin virkamiesjohdon aloitteesta, valmistelulla ja järjestämisvastuulla toteutettavalla suunnittelukilpailulla saataisiin tilanne rauhoitettua ja päästäisiin päiväjärjestykseen eli käsiksi kestäviin menettelytapoihin ja käytäntöihin. Päättäjien keskinäinen turha jankkaaminen ja riitely päättyisi ja kaupunkilaisten syvällä olevat epäilyt puoluepoliitikkojen ja rahamaailman epäterveistä kytkennöistä hälvenisivät. Näin päättäjät voisivat keskittyä puhtaasti kaupungin ja kaupunkilaisten edun nimissä myös ja erityisesti tämän hankkeen osalta useiden konkreettisten kehittämisvaihtoehtojen käsittelyyn. Sen jälkeen sitten kaikessa rauhassa ja hyvän harkinnan pohjalta he voisivat valmistautua valitsemaan voittajan kilpailuun osallistuneiden keskuudesta. Näin lopulta saadaan myös kaikkia turkulaisia tyydyttävä ratkaisu. Se ehdottomasti paras ratkaisu!