Sairaanhoidon tehokkuuden mittaaminen
Peruspalvelujen
ulkoistaminen liikeyrityksille näyttää edelleen olevan kuuma
kysymys lehtien ja internetin keskustelupalstoilla. Hyvä niin, koska
se paljastaa entistä selvemmin sen, missä rintamalinjat
vastustajien ja puolustajien välillä kulkevat.
Kiinnostavia ovat uusliberalismin (julkishallinnossa New Public Management) pauloihin heittäytyneiden poliitikkojen väitteet siitä, että kansalaisten peruspalvelut, esim. sairaiden ja vanhusten hoito, muuttuvat ulkoistamalla tehokkaammiksi ja edullisemmiksi. Kaikkia peruspalveluja he eivät ole vielä onnistuneet alasajamaan, mutta kylläkin nostattamaan voimistuvaa kritiikkiä niiden heikentämistä vastaan. Arvostelua erityisesti niiden taholta, jotka ennen uusliberalismin aikaa saivat erinomaista palvelua terveyskeskuksista – laidasta laitaan.
Erityisen kiehtovaksi asetelman tekee sen, että päättäjät ovat ”unohtaneet” näyttää muille sen luotettavan mittarin, jolla he yksityisten yritysten toimesta tapahtuvan sairaanhoidon suuremman tehokkuuden ja edullisuuden ovat itselleen perustelleet. Nyt se mittari on löytynyt.
Adam Smithin klassisen talousteorian mukaan esim. sairaanhoito ja vanhusten hoito ovat ”tuottamatonta” työtä, koska siitä ei millään voi nyhtää ns. lisäarvoa sijoitetun pääoman jatkeeksi. Siispä ulkoistetaan ja yksityistetään – ja kas, samasta työstä onkin hetkessä tullut ”tuottavaa”. Ja niin mainittuihin peruspalveluihin sijoitetut pääomat tulevat kohisten nousevine korkoineen takaisin. Niin, se mittari? No, tietysti se on se lisäarvon määrä eli ne voitot, jotka yritykset - nyt poliitikkojen suosiollisella tuella - voivat kahmia kansalaisille tarjoamastaan hoidosta. Mitä suuremmat voitot, sitä tehokkaampaa on hoito! Peruspalvelujen hinnat ovat nyt myös korkeammat, koska voitot pitää sisällyttää palveluiden hintoihin.
Kun työnantajat on vapautettu suurta yleisöä koskevien etuuksien maksamisesta (esim. työnantajan kansaneläkemaksut), niin olisi kohtuullista, että KELA vastavuoroisesti luopuu tukemasta yksityistä terveydenhoitoa. Ei valtion pidä tukea yksityistä, kannattavaa liiketoimintaa! Näin voidaan yksityisbisnekseen ohjatut miljoonat veroeurot palauttaa kuntien peruspalveluista säädettyjen lakien nojalla niiden ylläpitoon ja kehittämiseen.
En vastusta yksityistä lääkäribisnestä. Mutta se ei saa tapahtua kunnallisten peruspalvelujen eikä erityisesti vähävaraisten ja köyhien kustannuksella. Käynnissä oleva julkisten palvelujen alasajo ulkoistamalla ne epäluotettaville, jopa väärinkäytöksiin syyllistyneille yksityisyrittäjille merkitsee kansalaisten yhdenvertaisuuden hävittämistä ja on suuri uhka myös yhteiskuntarauhan ylläpysymiselle.
http://www.facebook.com/home.php/jouko.hemmi
Kiinnostavia ovat uusliberalismin (julkishallinnossa New Public Management) pauloihin heittäytyneiden poliitikkojen väitteet siitä, että kansalaisten peruspalvelut, esim. sairaiden ja vanhusten hoito, muuttuvat ulkoistamalla tehokkaammiksi ja edullisemmiksi. Kaikkia peruspalveluja he eivät ole vielä onnistuneet alasajamaan, mutta kylläkin nostattamaan voimistuvaa kritiikkiä niiden heikentämistä vastaan. Arvostelua erityisesti niiden taholta, jotka ennen uusliberalismin aikaa saivat erinomaista palvelua terveyskeskuksista – laidasta laitaan.
Erityisen kiehtovaksi asetelman tekee sen, että päättäjät ovat ”unohtaneet” näyttää muille sen luotettavan mittarin, jolla he yksityisten yritysten toimesta tapahtuvan sairaanhoidon suuremman tehokkuuden ja edullisuuden ovat itselleen perustelleet. Nyt se mittari on löytynyt.
Adam Smithin klassisen talousteorian mukaan esim. sairaanhoito ja vanhusten hoito ovat ”tuottamatonta” työtä, koska siitä ei millään voi nyhtää ns. lisäarvoa sijoitetun pääoman jatkeeksi. Siispä ulkoistetaan ja yksityistetään – ja kas, samasta työstä onkin hetkessä tullut ”tuottavaa”. Ja niin mainittuihin peruspalveluihin sijoitetut pääomat tulevat kohisten nousevine korkoineen takaisin. Niin, se mittari? No, tietysti se on se lisäarvon määrä eli ne voitot, jotka yritykset - nyt poliitikkojen suosiollisella tuella - voivat kahmia kansalaisille tarjoamastaan hoidosta. Mitä suuremmat voitot, sitä tehokkaampaa on hoito! Peruspalvelujen hinnat ovat nyt myös korkeammat, koska voitot pitää sisällyttää palveluiden hintoihin.
Kun työnantajat on vapautettu suurta yleisöä koskevien etuuksien maksamisesta (esim. työnantajan kansaneläkemaksut), niin olisi kohtuullista, että KELA vastavuoroisesti luopuu tukemasta yksityistä terveydenhoitoa. Ei valtion pidä tukea yksityistä, kannattavaa liiketoimintaa! Näin voidaan yksityisbisnekseen ohjatut miljoonat veroeurot palauttaa kuntien peruspalveluista säädettyjen lakien nojalla niiden ylläpitoon ja kehittämiseen.
En vastusta yksityistä lääkäribisnestä. Mutta se ei saa tapahtua kunnallisten peruspalvelujen eikä erityisesti vähävaraisten ja köyhien kustannuksella. Käynnissä oleva julkisten palvelujen alasajo ulkoistamalla ne epäluotettaville, jopa väärinkäytöksiin syyllistyneille yksityisyrittäjille merkitsee kansalaisten yhdenvertaisuuden hävittämistä ja on suuri uhka myös yhteiskuntarauhan ylläpysymiselle.
http://www.facebook.com/home.php/jouko.hemmi
