20/01/2012

"KUNTAUUDISTUS" - VALTAPOLITIIKAN NÄYTÖS

Päämisteri Kataisen tänään julkisuuteen tulleen haastattelun (Talouselämä) mukaan hallitus on supistamassa kuntien määrän 100 kappaleeseen. Katainen ei kuitenkaan kertonut, mihin laskelmiin tai perusteluihin hänen mainitsemansa sadan kunnan määrä perustuu.  Hänen mukaansa oleellista ei ole kuntaluku vaan säästöt, joita uudistuksen pitäisi (!) tuoda. On vain luonnollista, että pääministeri ei tiedä näistä laskelmista ja perusteluista. Sen sijaan hän tietää hyvin tarkkaan, mitä nämä säästöt ovat. Ne ovat niitä samoja säästöjä, joita Kokoomuksen mukaan saadaan sitä enemmän mitä tehokkaammin väkeä irtisanotaan kokoomuslaisen ideologian mukaan tuottamattomista töistä. Tällaisia töitä ovat mm. edellisen hallituksen kokoomusvetoisen valtiovarainministeriön aloittaman  tuottavuusohjelman piiriin kuuluvat valtionhallinnon sekä erityisesti julkisten peruspalvelujen, kuten terveyden- tai vanhustenhoidon tehtävät.

On siis vain luonnollista, että Kokoomuksen johdolla on aloitettu sellainen kunnallisten toimintojen, palvelujen ja rakenteiden uudistamisprosessi, jolla em. kokoomuslaisen työllistämispolitiikan tyhjentämien pienten kuntien olematon elinvoimaisuus  tuhotaan liittämällä ne enemmän tai vähemmän pakosta suuriin keskuskuntiin ja -kaupunkeihin.  Miten homma de facto hoidetaan? Se tapahtuu valtakuntaan omaksutun uuden  hallintomallin – New Public Management – tavoitteiden mukaisesti. Pienet maaseutukunnat ja niiden peruspalvelut kriisiytetään, jotta saadaan aikaan perustelut, joilla pienimmänkin kunnan  syrjäisimmän peräkylän ihmistä lähellä oleva, hänestä välittävä päätöksenteko voidaan siirtää keskusmegakuntaan ja hukuttaa sen byrokratian rattaisiin.

Kun lakkautettavaksi tulevan kunnan palvelut on näin saatu toimimattomiksi tai ne toimivat tehottomasti, niin kuin ne Kokoomuksen toiveiden mukaisesti jo nyt tekevät, ne voidaan kasvukeskukseen siirrettyinä ulkoistaa paikallisille yksityisyrityksille. Sellaisille, joita ei enää ole tai joiden määrä on radikaalisti vähentynyt,  koska Kokoomuksen uusliberalisteille on tärkeämpää, että niiden ihmisten vähenevät varat, jotka taksilla joutuvat pitkienkin matkojen takaa hakemaan ulkoistamisessa kallistuneita palveluja  keskuskunnasta, sujahtavat kilpailutuksen seurauksena jouhevasti ulkomaisten suurpääomasijoittajien taskuun.   Ei siis pidä ihmetellä, miksi Katainen ja k:nit niin intohimoisesti säästävät.

Lopulta käy niin, että viimeiset maanviljelystä harjoittavat talonpojatkin joutuvat ympäryskuntien ja -kylien palvelujen alasajon seurauksena muuttamaan uusiin uljaisiin suurkuntakeskuksiin.

Ennen Lipposen demarihallituksen omaksumaa maaseudun autioittamisideologiaa ja hänen ”maalla ei ole kivaa” -sloganin hehkuttamista oli toisin. Elävät ja elinvoimaiset ympäryskunnat ja  -kylät olivat keskuskunnan hyvinvoinnin ja menestymisen edellytys ja tae. Miten käy nyt, kun valtapolitiikan lyhytnäköisyys on tekemässä rajun suoneniskun myös  kansakuntamme elintarvikehuollon omavaraisuudelle?