torstai 26. heinäkuuta 2012

AY-LIIKE MUKAAN PERUSTULORINTAMAAN - Li Anderssonin haastattelu Kansanuutisten Verkkolehdessä 25.7.2112


Li Anderssonin hyvät perustelut perustulon välttämättömyydestä saivat minut pohtimaan poliitikkojen hellimää väitettä, että talouskasvu vähentää työttömyyttä. Onkohan heiltä lipsahtanut unohtumaan aika, esim. 70- ja 80-luku, jolloin Suomen ollessa taloudellisesti huomattavasti vähemmän vauras meillä vallitsi lähes täystyöllisyys? Tänään valtiomme on superrikas, mutta siitä huolimatta työttömyyden annetaan jatkua vuodesta toiseen huippukorkeana. Tälla huimalla talouskasvulla työttömyys olisi niin haluttaessa ollut helppo poistaa kokonaan jo aikoja sitten – siis sillä edellytyksellä, että poliitikot olisivat tehneet niin kuin opettavat. Mihin nämä parin vuosikymmenen aikana kertyneet rahat ja rikkaudet menevät – muuhun kuin työttömyyden poistamiseen? Oikea vastaus lienee: erittäin kalliin suurtyöttömyyden ja sen aiheuttamien vakavien yhteiskunnallisten ongelmien sekä niiden ”hoitamiseksi” tarkoitetun, aikaamme täysin sopimattoman sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseen. Ei syiden poistoon, vaan oireiden hoitoon!

Kun työttömyyden "hoitoon" sidottua kansantalouden mittavaa varallisuusmassaa ei käytetä yhteiskunnan henkisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kehittämiseen eli ihmisarvoisen toimeentulon ja elämän ylläpitämiseen ja turvaamiseen, edellä esittämästäni voi vetää tietyn johtopäätöksen. Sen antaa suuri humanistimme, filosofi G.H. Wright, joka on todennut, että taloudella ja työttömyydellä ei ole kausaliteettia. Hänen mukaansa ”talous syntyy yhteiskunnan kokonaisuudesta ja se kattaa koko elämänpiirin: työttömyys ei ole taloudellinen, vaan sosiaalinen ongelma”. Tämä arvokas näkökulma on syytä pitää mielessä erityisesti perustulon rahoitusta pohdittaessa.

Perustulon oikeiden premissien auettua ay-liikkeelle ja poliittisille päättäjillemme – niin, olen Lin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että perustulon toteutuminen on vain ajan kysymys. ”Ne hyvät asiat, joita ennen pidettiin erikoisina ja mahdottomina toteuttaa, hyväksytään tänään itsestään selvinä.” (Bertrand Russell)