tiistai 9. heinäkuuta 2013

RAHALLA SAA – TERVEYTTÄKIN

(Julkaistu Turun Sanomissa 9.7.2013)

Pentti Välimaa kertoo (TS 17.6.) julkisen terveydenhuoltomme yksityistämisen seurauksista. Yksityistäminen on hänen mukaansa saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että vain koulutetuilla ja varakkaimmilla ihmisillä on varaa hankkia kalliimpaa ja paremmaksi mainostettua palvelua yksityisiltä firmoilta. Heistä työsuhteisilla on lisäksi ilmainen työterveyshuolto. Vanhuksilla ja muilla vähävaraisilla ei ole varaa yksityisiin sairauskuluvakuutuksiin. Työmark-kinoiden käytettävissä olevilla työttömillä ei ole työterveydenhuoltoa, vaikka juuri he tarvitsisivat sitä pitääkseen yllä työkykyään. Vauraalla maallamme on kuitenkin varaa vuodesta toiseen reilusti yli 200 000 ihmisen suurtyöttömyy- den ja pian miljoona köyhää lähimmäistämme nöyryyttävän varattomuuden ylläpitämiseen.

Välimaa on oikeassa nimetessään em. vakavan yhteiskunnallisen oirehdinnan takana olevan patogeenin: ”poliittisen oikeiston Kokoomuksen johdolla”. Kyse on valtaeliitin omaksumasta uusliberalistisesta doktriinista, jonka tavoitteena on julkisten palvelujen yksityistäminen. Keskeistä tälle opille on, että julkinen terveydenhuolto kriisiytetään vähentämällä rajusti kuntarahoituksen valtion-osuuksia. Itse asiassa Katainen ja muut oikeistosenaattorit ovat valtion-ohjaukseksi verhotuilla toimillaan päättäneet kehittää valtakuntamme perin-pohjaisesti. Ollaan käynnistämässä kertarysäyksellä kuntauudistus, kunta-rakenneuudistus, kuntahallintouudistus, kuntajakouudistus, aluehallinto-uudistus, sosiaali- ja terveysuudistus jne. Kehitystä jouduttamaan on kehi- tetty terveyskeskusten palveluhenkilöstön kokopäiväiset työsuhteet osapäi-väisiksi, määräaikaisiksi, pätkittäisiksi, katkonaisiksi jne. Heidän työskentely-olosuhteensa on siis kehitetty kehityksen mukaisesti.

Julkisen perusterveydenhuollon rappeuttamisen perusteluihin kuuluvat luon- nollisesti tuulesta temmatut väitteet, joiden mukaan lääkärit hoitavat potilaansa laadukkaammin firmojen palveluksessa. Samalla kuitenkin ”unoh-detaan” mainita ne mittarit, jotka osoittaisivat väitteet oikeiksi. Samoin on jäänyt mainitsematta sekin, että kymmenet, kenties jo sadat miljoonat eurot sujahtavat sukkelasti palvelujen kilpailutuksen seurauksena monikansallisten suuryhtiöiden taskuun, pois hyödyttämästä yhteiskuntaamme. Näin varmiste- taan, että palvelujen kriisiyttämisellä menetetyt suuret rahat eivät palaudu terveyskeskusten lääkäripulan helpottamiseen, potilasjonojen lyhentämiseen, kasvavan eläköitymisen aiheuttaman lisääntyvän hoidon toteutukseen, vakavasti heikennettyjen työskentelyolosuhteiden korjaamiseen jne.

Surullista on se, että kansamme korkeat edustajat eivät näe metsää puilta eivätkä säätämiensä lakien seurauksia alamaisissaan: he ovat hurahtaneet ihmisten perusoikeuksia loukkaavan ja maamme demokraattista kehitystä uhkaavan uusliberalismin pauloihin. Syystä on vain luonnollista, että työttö- mien, vähävaraisten, vanhusten ja muiden syrjittyjen tarpeista ei välitetä eikä heistä huolehtimisen sallita tapahtuvan enää kunnan omien päättäjien ja osaavien työntekijöiden toimesta.

Kansamme perustuslaillisten oikeuksien vaarantuessa, omaan kuntaan ja sen kulttuuriin sitoutuneen identiteetin kadotessa sekä asioiden valmistelun ja päätöksenteon siirtyessä jonnekin kauas viimeisetkin mahdollisuudet viedään lähidemokratialta. Tokkopa siinä sitten auttaa edes se, että lainsäätäjät – tehtyään kansakuntamme kohtaloita koskevat lait ja päätökset – siirtyvät sujuvasti perustulakivaliokunnan huoneeseen päättämään, olisivatko heidän ratkaisunsa perustuslain mukaisia.