torstai 14. elokuuta 2014

VENÄJÄN AGGRESSIOPOLITIIKKA SEN KUIN JATKUU...

On käsittämätöntä, että Venäjä jatkaa aggressioitaan ja väkivallan käyttöä itsenäistä valtiota vastaan, vaikka sen nomenklatuura – Putin ja sen lakeijat – on jo täysin menettänyt kasvonsa. Asiaan kuuluu, että Venäjän johto syyttää ja varoittaa muita maita puuttumasta Venäjän sisäisiin asioihin, mutta pidättää itselleen oikeuden puuttua muiden valtioiden sisäisiin asioihin. Sekään ei Putinille riitä: pitää vielä anastaa kansanvaltaa ja rauhaa rakastavan naapurimaan alueita ja ryhtyä konkreettisiin toimiin hänen vihollisena (!) pitämänsä Ukrainan itsenäisyyden horjuttamiseksi – jopa sen tuhoamiseksi. Tämän Putin tekee varustamalla Ukrainan ”separatistit” raskailla aseilla ja kouluttamalla heidät niitä myös käyttämään. 

On äärettömän surullista – ja vaarallista – että kansan valitsema (!) johtaja ei ymmärrä tekojensa motiiveja eikä syystä myöskään niiden seurauksia. Olivat ne sitten millaiset tahansa. Jos ne ovat Venäjän kannalta ikäviä, niistä syytetään muita. Jos ne ovat sen kannalta juonittelulla "hyviksi" manipuloituja, niin... kuinka helppoa onkaan nomenklatuuran massiivisella propagandalla saada kansa tukemaan johtajansa neuvostoajoilta perimiä, vastustajien nöyryyttämiseen tai jopa tuhoamiseen soveltamia metodeja!                                                                                                        Tällaiset opit ohjenuoranaan 2000-luvun Neuvos... sorry, Venäjä, näyttää siis jatkavan taivallustaan kohti tulevaisuuttaan näkemättä, että rauhaa rakastava ja ihmisoikeuksia kunnioittava kansainvälinen yhteisö elää aivan toisenlaista maailmaa. Olisi kohtuullista odottaa, että Venäjä ryhtyy kunnioittamaan allekirjoittamiaan kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia. Uskon, että näin se vihdoin tekee, edellyttäen että Venäjä – kaikella ystävyydellä ja diplomatialla – vihdoin saadaan peräytymään valitsemaltaan vaaralliselta tieltä, noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Nyt Venäjä on ajautumassa aivan toiseen suuntaan: tielle joka vahingoittaa yhä enemmän ei vain sen johtajia, vaan maan liike-elämän ja talouden heikkenemisen sekä valtiojohdon kansainvälisen maineen romahduksen johdosta myös sen kansaa.