sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

TORIPARKKI EI TÄYTÄ HYVÄN KAUPUNKISUUNNITTELUN EHTOJA


Taustaa
Kaupungin asemakaavan muutosta on lähdetty ajamaan siitä olettamuksesta, että kaupungin ydinkeskustan pitkän tähtäimen kehittämisen paras tulos saavutetaan vain, jos kehittäminen sidotaan torialueen alle rakennettavaan paikoitushalliin.

Valitsemamme päättäjät ovat linnoittautuneet kaupungin kehittämisessä jyrkästi kahteen eri leiriin: toinen kannattaa kehittämistä autoiluhallilla, toinen autoiluhallitta. Yhteisymmärrykseen pääsy em. olettamuksen nojalla näyttäisi edellyttävän tämän tyyppistä kehittämistä vielä pari vuosikymmentä, päättäjät kun ovat sitä harrastaneet kaupunkilaisten hyväksi vasta kaksikymmentä vuotta.

Riitapukareilla on kuitenkin selkeä yhteinen tahto – ainakin mikäli on uskominen Turun sanomien pääkirjoitusta 10.6.2012, joka konkretisoi tuon tahdon näin: ”Kukaan ei enää puhu itse asiasta eli siitä, millä tavalla ja kenen ehdoilla Turun keskustan elinvoimaa lisätään. Kukaan ei etsi rakentavaa kompromissia, johon laaja enemmistö voisi sitoutua.”

On siis heidän kannaltaan aivan loogista, että he tahtovat maksattaa kalliit riitansa seuraavatkin 20 vuotta kaupunkilaisilla, luottaen siihen, että heidän 40 vuotta vanha parkkihalliin kyllä/ei-ehdollistamansa asemakaavamuutos kaupungin ydinkeskustan kehittämiseksi vuonna 2042 vahvistettaisiin.

Uutena turkulaisena olen ihmetyksen sormi kummastuksen suussa ihmetellyt, miten tällainen käyttäytyminen on Euroopan kulttuuripääkaupunkina laajaa kansainvälistä mainetta niittäneelle Turulle ylipäätään mahdollinen. Ehdittyäni hieman tutustua po. asiaan olen tehnyt seuraavia ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan havaintoja ja johtopäätöksiä sekä esitän kysymyksiä, joilla saattaisi olla selvä kausaliteetti nyt vallitsevaan tilanteeseen. Jos olen varustettu puutteellisin tiedoin tai selvästi väärässä, pyydän, että joku täydentää tai korjaa.

Havaintoja
1. Toriparkin yleissuunnitelma puuttuu, todetaan toriparkkihanketta vastustavien Facebook-sivulla. Sellaiseksi lienee tarkoitettu netistä löytämäni ”havainnekuva”, jossa Toriparkki Oy on täyttänyt torialueen kulmasta kulmaan vedetyillä muutamilla viivoilla, istutuksilla ja häkkyröillä välttyäkseen – kuten piirroksen tekstissä todetaan - rikkomasta ”torin aukiomaisuutta”. Alkeellinen piirros ei todellakaan vältä jättämästä katsojaa kuvassa viitattuun autioon tunnelmaan. Siellä sanotaan myös, että se – siis tuo autio tunnelma – on ”Toriparkki Oy:n osakkaiden näkemys tulevasta uudistetusta Turun Kauppatorista”. Siis ei ammatti-ihmisten/osaajien näkemys.

Itse en ole löytänyt sellaista Toriparkki Oy:n laatimaa kaupungin ydinkeskustan kehittämissuunnitelmaa, joka kattaisi toriparkin ja keskustorin sekä sen vierialueet.

2. Ei ole olemassa sellaista kaupungin toimesta tehtyä keskustorin ja sen lähialueen pitkäntähtäimen kehittämissuunnitelmaa, johon olisi sidottu torin alle rakennettava paikoitushalli.

3. Ei ole olemassa sellaista kaupungin toimesta tehtyä keskustorin ja sen lähialueen pitkäntähtäimen kehittämissuunnitelmaa, johon ei olisi sidottu torin alle rakennettavaa paikoitushallia.

Kysymyksiä ja johtopäätöksiä
Miksi pitäisi hyväksyä sellainen asemakaava tai asemakaavamuutos, joka sitoo kaupungin ydinkeskustan pitkän tähtäimen kehittämisen torin alle rakennettavaan paikoitushalliin? Vastauksia tähän kysymykseen löytyy esimerkiksi toriparkkihanketta vastustavien Facebook-sivulla http://www.adressit.com/elava_keskusta_ilman_toriparkkia

Miksi pitäisi järjestää kansanäänestys? Mistä äänestetään, kun vaihtoehtoja ei ole: on vain toriparkki? Jos vaihtoehtona pidetään sitä, että äänestetään toriparkkia vastaan tai tyhjää, se merkitsee sitä, että palataan alkutilanteeseen – sinne 20 vuoden takaisiin lähtökuoppiin. Toriparkki ”vaihtoehtona” pysyy kiistakapulana vielä kauan, mikäli siitä ei luovuta tai sille ei haluta kilpailevaa suunnitelmaa.

Olen kummastellut suuresti sitä, miten ihmeessä päättäjät voivat edellä osoitetun vaihtoehdottomuuden ja kompromissihaluttomuuden vallitessa päättää mistään, kun heille ei ole annettu välineitä mihinkään muuhun kuin fiksoitua ennalta annettuun ainoaan ratkaisuun. Kun vaihtoehdot on rajattu ulos, mistä päättäjät voisivat myöskään tietää, olisiko jokin muu kuin toriparkkiin ehdollistettu ydinkeskustan kehittämisratkaisu parempi?

Toriparkin rakentamisen sisältävän asemakaavan hyväksyminen, jonka premissit ovat ydinkeskustan suunnittelun vaihtoehdottomuus, kaupunkilaisten kuulemisen laiminlyöminen ja loputtomalta näyttävä poliittinen pelleily ja jähnääminen, vain vahvistaisi meille kaupunkilaisille ne syyt, miksi edustajamme kaupungin päättävissä elimissä ovat ajautuneet toistuviin pattitilanteisiin ja valinneet toimintansa ohjenuoraksi puoluepoliittisia ja erityisesti tiettyjen tahojen kaupallisia intressejä palvelevan politikoinnin. Kun näin on tapahtunut, päättäjät ovat ymmärtäneet asemansa ja tehtävänsä kaupunkilaisten edustajina väärin. Mutta voiko kaikkea laittaa päättäjiemme piikkiin?

Vaihtoehtojen rajaamisella päätöksenteon ja sen edellyttämän hyvän valmistelun ja hyvän harkinnan ulkopuolelle viittaan mielestäni asian ydinongelmaan: siihen kausaliteettiin, jossa jäljet johtavat sille kuuluisalle sylttytehtaalle. Sinne, josta juuri noita edellä mainittuja työkaluja ei tulkintani mukaan ole voitu saada käyttöön vaihtoehtoisten suunnitelmien puuttumisen vuoksi tai niitä resursseja ei ole haluttu käyttää vaihtoehtoisten suunnitelmien hankkimiseksi. Tarkoitan niitä kaupunkisuunnittelun hyviä periaatteita ja premissejä, joita konsekutiivisesti ajatellen – ja oman tulkintani mukaan – kyseisessä hankkeessa ei lähtökohtaisesti ole syystä tai toisesta noudatettu. Niinpä on käynyt tai annettu tapahtua niin, että lähtien edellä mainituista premisseistä on saatu se, mitä on tilattu halutun tavoitteen saavuttamiseksi.

Suunnittelukilpailu
Oikaisen hieman ja totean kaupunkisuunnittelun periaatteista tässä yhteydessä konsekutiivisesti lopuksi sen, että asemakaavamuutosta näin merkittävän kaavoitushankkeen ollessa kyseessä on syytä hakea vahvistettavaksi vasta sen jälkeen, kun ao. hankkeesta on järjestetty hyvältä kaupunkisuunnittelulta edellytettävin kriteerein varustettu suunnittelukilpailu ja sen voittaja on tullut valituksi. Turun kaupungin nyt käsillä oleva ydinkeskustan (kauppatorin ja sen lähialueen) pitkäntähtäimen kehittäminen on mittasuhteiltaan, luonteeltaan ja visioiltaan juuri sellainen, joka tulisi ehdottomasti toteuttaa tasokkaalla suunnittelukilpailulla.

Juuri kaupunkiin asettuneena olen ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan asemasta ehtinyt ihmettelemästä päästyäni ihmetellä sitä, että kansainvälisestikin arvioiden merkittävän kulttuurikaupunkimme näin merkittävästä kehittämishankkeesta ei tällaista kilpailua vielä ole järjestetty. Vai onko sellainen sittenkin järjestetty? Jos ei ole, millaisin argumentein sellaista ei voitaisi järjestää?

Eräs tärkeä perustelu suunnittelukilpailun järjestämisen puolesta olisi mielestäni se, että kaupungin virkamiesjohdon aloitteesta, valmistelulla ja järjestämisvastuulla toteutettavalla suunnittelukilpailulla saataisiin tilanne rauhoitettua ja päästäisiin päiväjärjestykseen eli käsiksi kestäviin menettelytapoihin ja käytäntöihin. Päättäjien keskinäinen turha jankkaaminen ja riitely päättyisi ja kaupunkilaisten syvällä olevat epäilyt puoluepoliitikkojen ja rahamaailman epäterveistä kytkennöistä hälvenisivät. Näin päättäjät voisivat keskittyä puhtaasti kaupungin ja kaupunkilaisten edun nimissä myös ja erityisesti tämän hankkeen osalta useiden konkreettisten kehittämisvaihtoehtojen käsittelyyn. Sen jälkeen sitten kaikessa rauhassa ja hyvän harkinnan pohjalta he voisivat valmistautua valitsemaan voittajan kilpailuun osallistuneiden keskuudesta. Näin lopulta saadaan myös kaikkia turkulaisia tyydyttävä ratkaisu. Se ehdottomasti paras ratkaisu!