Taustaa
Kaupungin
asemakaavan muutosta on lähdetty ajamaan siitä olettamuksesta, että
kaupungin ydinkeskustan pitkän tähtäimen kehittämisen paras tulos
saavutetaan vain, jos kehittäminen sidotaan torialueen alle
rakennettavaan paikoitushalliin.
Valitsemamme
päättäjät ovat linnoittautuneet kaupungin kehittämisessä
jyrkästi kahteen eri leiriin: toinen kannattaa kehittämistä
autoiluhallilla, toinen autoiluhallitta. Yhteisymmärrykseen pääsy
em. olettamuksen nojalla näyttäisi edellyttävän tämän tyyppistä
kehittämistä vielä pari vuosikymmentä, päättäjät kun ovat
sitä harrastaneet kaupunkilaisten hyväksi vasta kaksikymmentä
vuotta.
Riitapukareilla
on kuitenkin selkeä yhteinen tahto – ainakin mikäli on uskominen
Turun sanomien pääkirjoitusta 10.6.2012, joka konkretisoi tuon
tahdon näin: ”Kukaan ei enää puhu itse asiasta eli siitä, millä
tavalla ja kenen ehdoilla Turun keskustan elinvoimaa lisätään.
Kukaan ei etsi rakentavaa kompromissia, johon laaja enemmistö voisi
sitoutua.”
On
siis heidän kannaltaan aivan loogista, että he tahtovat maksattaa
kalliit riitansa seuraavatkin 20 vuotta kaupunkilaisilla, luottaen
siihen, että heidän 40 vuotta vanha parkkihalliin
kyllä/ei-ehdollistamansa asemakaavamuutos kaupungin ydinkeskustan
kehittämiseksi vuonna 2042 vahvistettaisiin.
Uutena
turkulaisena olen ihmetyksen sormi kummastuksen suussa ihmetellyt,
miten tällainen käyttäytyminen on Euroopan kulttuuripääkaupunkina
laajaa kansainvälistä mainetta niittäneelle Turulle ylipäätään
mahdollinen. Ehdittyäni hieman tutustua po. asiaan olen tehnyt
seuraavia ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan havaintoja ja
johtopäätöksiä sekä esitän kysymyksiä, joilla saattaisi olla
selvä kausaliteetti nyt vallitsevaan tilanteeseen. Jos olen
varustettu puutteellisin tiedoin tai selvästi väärässä, pyydän,
että joku täydentää tai korjaa.
Havaintoja
1.
Toriparkin yleissuunnitelma puuttuu, todetaan toriparkkihanketta
vastustavien Facebook-sivulla. Sellaiseksi lienee tarkoitettu
netistä löytämäni ”havainnekuva”, jossa Toriparkki Oy on
täyttänyt torialueen kulmasta kulmaan vedetyillä muutamilla
viivoilla, istutuksilla ja häkkyröillä välttyäkseen – kuten
piirroksen tekstissä todetaan - rikkomasta ”torin aukiomaisuutta”.
Alkeellinen piirros ei todellakaan vältä jättämästä katsojaa
kuvassa viitattuun autioon tunnelmaan. Siellä sanotaan myös, että
se – siis tuo autio tunnelma – on ”Toriparkki Oy:n osakkaiden
näkemys tulevasta uudistetusta Turun Kauppatorista”. Siis ei
ammatti-ihmisten/osaajien näkemys.
Itse
en ole löytänyt sellaista Toriparkki Oy:n laatimaa kaupungin
ydinkeskustan kehittämissuunnitelmaa, joka kattaisi toriparkin ja
keskustorin sekä sen vierialueet.
2.
Ei ole olemassa sellaista kaupungin toimesta tehtyä keskustorin ja
sen lähialueen pitkäntähtäimen kehittämissuunnitelmaa, johon
olisi sidottu torin alle rakennettava paikoitushalli.
3.
Ei ole olemassa sellaista kaupungin toimesta tehtyä keskustorin
ja sen lähialueen pitkäntähtäimen kehittämissuunnitelmaa, johon
ei olisi sidottu torin alle rakennettavaa paikoitushallia.
Kysymyksiä
ja johtopäätöksiä
Miksi
pitäisi hyväksyä sellainen asemakaava tai asemakaavamuutos, joka
sitoo kaupungin ydinkeskustan pitkän tähtäimen kehittämisen torin
alle rakennettavaan paikoitushalliin? Vastauksia tähän kysymykseen
löytyy esimerkiksi toriparkkihanketta vastustavien Facebook-sivulla
http://www.adressit.com/elava_keskusta_ilman_toriparkkia.
Miksi
pitäisi järjestää kansanäänestys? Mistä äänestetään, kun
vaihtoehtoja ei ole: on vain toriparkki? Jos vaihtoehtona pidetään
sitä, että äänestetään toriparkkia vastaan tai tyhjää, se
merkitsee sitä, että palataan alkutilanteeseen – sinne 20 vuoden
takaisiin lähtökuoppiin. Toriparkki ”vaihtoehtona” pysyy
kiistakapulana vielä kauan, mikäli siitä ei luovuta tai sille ei
haluta kilpailevaa suunnitelmaa.
Olen
kummastellut suuresti sitä, miten ihmeessä päättäjät voivat
edellä osoitetun vaihtoehdottomuuden ja kompromissihaluttomuuden
vallitessa päättää mistään, kun heille ei ole annettu
välineitä mihinkään muuhun kuin fiksoitua ennalta annettuun
ainoaan ratkaisuun. Kun vaihtoehdot on rajattu ulos, mistä päättäjät
voisivat myöskään tietää, olisiko jokin muu kuin toriparkkiin
ehdollistettu ydinkeskustan kehittämisratkaisu parempi?
Toriparkin
rakentamisen sisältävän asemakaavan hyväksyminen, jonka premissit
ovat ydinkeskustan suunnittelun vaihtoehdottomuus, kaupunkilaisten
kuulemisen laiminlyöminen ja loputtomalta näyttävä poliittinen
pelleily ja jähnääminen, vain vahvistaisi meille kaupunkilaisille
ne syyt, miksi edustajamme kaupungin päättävissä elimissä ovat
ajautuneet toistuviin pattitilanteisiin ja valinneet toimintansa
ohjenuoraksi puoluepoliittisia ja erityisesti tiettyjen tahojen
kaupallisia intressejä palvelevan politikoinnin. Kun näin on
tapahtunut, päättäjät ovat ymmärtäneet asemansa ja tehtävänsä
kaupunkilaisten edustajina väärin. Mutta voiko kaikkea laittaa
päättäjiemme piikkiin?
Vaihtoehtojen
rajaamisella päätöksenteon ja sen edellyttämän hyvän
valmistelun ja hyvän harkinnan ulkopuolelle
viittaan mielestäni asian ydinongelmaan: siihen kausaliteettiin,
jossa jäljet johtavat sille kuuluisalle sylttytehtaalle. Sinne,
josta juuri noita edellä mainittuja työkaluja ei tulkintani mukaan
ole voitu saada käyttöön vaihtoehtoisten suunnitelmien puuttumisen
vuoksi tai niitä resursseja ei ole haluttu käyttää
vaihtoehtoisten suunnitelmien hankkimiseksi. Tarkoitan niitä
kaupunkisuunnittelun hyviä periaatteita ja premissejä, joita
konsekutiivisesti ajatellen – ja oman tulkintani mukaan –
kyseisessä hankkeessa ei lähtökohtaisesti ole syystä tai toisesta
noudatettu. Niinpä on käynyt tai annettu tapahtua niin, että lähtien edellä mainituista premisseistä on saatu se, mitä on
tilattu halutun tavoitteen saavuttamiseksi.
Suunnittelukilpailu
Oikaisen
hieman ja totean kaupunkisuunnittelun periaatteista tässä
yhteydessä konsekutiivisesti lopuksi sen, että asemakaavamuutosta
näin merkittävän kaavoitushankkeen ollessa kyseessä on syytä
hakea vahvistettavaksi vasta sen jälkeen, kun ao. hankkeesta on
järjestetty hyvältä kaupunkisuunnittelulta edellytettävin
kriteerein varustettu suunnittelukilpailu ja sen voittaja on tullut
valituksi. Turun kaupungin nyt käsillä oleva ydinkeskustan
(kauppatorin ja sen lähialueen) pitkäntähtäimen kehittäminen on
mittasuhteiltaan, luonteeltaan ja visioiltaan juuri sellainen, joka
tulisi ehdottomasti toteuttaa tasokkaalla suunnittelukilpailulla.
Juuri
kaupunkiin asettuneena olen ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan
asemasta ehtinyt ihmettelemästä päästyäni ihmetellä sitä, että
kansainvälisestikin arvioiden merkittävän kulttuurikaupunkimme
näin merkittävästä kehittämishankkeesta ei tällaista kilpailua
vielä ole järjestetty. Vai onko sellainen sittenkin järjestetty?
Jos ei ole, millaisin argumentein sellaista ei voitaisi järjestää?
Eräs
tärkeä perustelu suunnittelukilpailun järjestämisen puolesta
olisi mielestäni se, että kaupungin virkamiesjohdon aloitteesta,
valmistelulla ja järjestämisvastuulla toteutettavalla
suunnittelukilpailulla saataisiin tilanne rauhoitettua ja päästäisiin
päiväjärjestykseen eli käsiksi kestäviin menettelytapoihin ja
käytäntöihin. Päättäjien keskinäinen turha jankkaaminen ja
riitely päättyisi ja kaupunkilaisten syvällä olevat epäilyt
puoluepoliitikkojen ja rahamaailman epäterveistä kytkennöistä hälvenisivät.
Näin päättäjät voisivat keskittyä puhtaasti kaupungin ja
kaupunkilaisten edun nimissä myös ja erityisesti tämän hankkeen
osalta useiden konkreettisten kehittämisvaihtoehtojen käsittelyyn.
Sen jälkeen sitten kaikessa rauhassa ja hyvän harkinnan pohjalta he
voisivat valmistautua valitsemaan voittajan kilpailuun
osallistuneiden keskuudesta. Näin lopulta saadaan myös kaikkia
turkulaisia tyydyttävä ratkaisu. Se ehdottomasti paras ratkaisu!
