keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

SUOMESSA VAKAVA DEMOKRATIAVAJE

(Julkaistu Kalevassa 25.2.2016)

Suurtyöttömyyden ja sen aiheuttamien vakavien yhteiskunnallisten ongelmien ylläpito puhuu karua kieltään edustuksellisen demokratian tilasta. Demokratiavajeesta kertoo erityisen selvästi välinpitämättömyys työttömien, pieneläkkeen saajien ja omaishoitajien aseman korjaamisesta sekä vanhusten huono kohtelu. Vaje näkyy myös pätkätyöläisten, itsensä työllistäjien, 0-sopimuksella työskentelevien, freelancereiden ja maamme talouden selkärangan muodostavien pienyrittäjien heikossa asemassa. Heitä ei näy kokopäivätyösuhteisten hyvinvoinnista huolehtivassa, maamme mahtavimmassa EK:ta, ay-liikettä ja valtiota edustavassa kolmikantainstituutiossa. Demokratian kannalta on hyvin huolestuttavaa, että puolustuskyvyttömimpien ihmisten etuja ei näytä ajavan edes eduskunta.

Kuntien valtionosuuksien rajut leikkaukset juontavat uusliberalistisesta politiikasta, josta eniten kärsivät heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Siitä ovat lainsäätäjät saaneet hyvän syyn peruspalvelujen yksityistämiselle. Niin hyvän, että kansakunnan hyvinvoinnin tärkein alue on saatu ryvetettyä globaalien korporaatioiden temmellyskentäksi. Kunnista on tehty pelinappuloita. Peruspalvelut on esineellistetty hyödykkeiksi, joiden arvo on sitä parempi mitä enemmän yritykset pystyvät yhteiskunnan osallisuudesta syrjäytettyjen ihmisten kustannuksella palveluista voittoja repimään.

Yhteiskunnan toinen sektori, missä kansan ääntä ei kuunnella, on energiapolitiikka. Kansanedustajat ovat ilmaisseet valmiutensa siihen, että Suomeen pitää rakentaa pahasti keskeneräistä Olkiluoto III:a epäluotettavammalla tekniikalla varustettu lisäydinvoimala Pyhäjoelle. Näin päättäjät tahtovat pysyä etäällä – ja kauan – uusiutuvan energian vahvaa voittokulkua indikoivasta kehityksestä. Olli Rehn kirjoitti blogissaan syksyllä 2014: ”Fennovoiman ja Rosatomin yhteistyö voisi olla uusi teollisuuspolitiikan pohjakosketus Suomessa [ja että] Suomesta uhkaa tulla epäonnistuneiden ydinvoimalahankkeiden ulkomuseo.” EU-komissaari Rehnin mm. Financial Times -lehdessä siteerattu kirjoitus osoittautui pian halvaksi valuutaksi. Vain muutaman kuukauden kuluttua Rehn energiaministerin virkaan astuttuaan oli välittömästi valmis sitomaan Suomen energiatalouden alati epäkurantimmaksi ja kalliimmaksi muuttuvaan, vaaralliseen ydinvoimaan vuosikymmeniksi – ja ydinjätteeseen tuhansiksi vuosiksi eteenpäin.

Arvostettu historian tutkija, emeritusprofessori Jorma Kalela kertoo, mistä maamme demokratiavajeessa on kysymys: ”Puolueet ovat vain nimellisesti (jos edes näinkään) kansalaisten kannalta vaikuttamisen väyliä. Maan hallitusten ensisijainen tehtävä on hoitaa yhteyttä kansallisen ja  globaalin talouden välillä. Talouskasvun ja sen vaatiman kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen on myös pyrkimys, jonka kaikki puolueet ovat hyväksyneet kaiken poliitiikan peruslähtökohdaksi ja viitekehykseksi.”  Ei ihme, että edustuksellisesta demokratiasta nauttii vain osa kansaamme.